Tunnemyrskyjä

Villa Rosen asukkaat Elleniä lukuunottamatta ovat olleet Pariisissa jo toista viikkoa. Pariisi on hurmannut kaikki, jopa Tamaran, jonka kasvoilla suru vielä viipyilee tummina varjoina silmien alla, mutta jonka Pariisin kukkaloisto ja lämmin sää ovat saaneet ihastumaan tähän kauniiseen ja vilkkaaseen kaupunkiin. Tamara on ottanut tavaksi käyskennellä Charlesin ja Julietin kodin puutarhassa aamuteen jälkeen. Usein Sofia on liittynyt hänen seuraansa, mutta toisinaan hän on kävellyt puutarhan kapeita mukulakivipäällysteisiä polkuja yksin ajatuksiinsa vaipuneena istahtaen välillä katselemaan suihkulähteen solinaa ja sen välkehtivässä vedessä kylpeviä pikkulintuja. Hänen katseensa on kääntynyt vuoroin menneeseen vuoroin tulevaan ja vain Sofian raskaat huokaukset ja toisinaan kivusta vääristyvät kasvot ovat saaneet hänen tyynen ilmeensä huolestumaan.

Tänään Tamara on tehnyt sen, mitä hänen olisi pitänyt tehdä jo heti heidän saavuttuaan Pariisiin. Hän oli kuullut Julialta - joka oli tapaillut miestään Johnia jokaisena heidän Pariisissa olo päivänään - että Johnin lääkäriveli William oli myös käymässä Pariisissa. Tamara oli soittanut Williamille ja pyytänyt tätä tulemaan pikaisesti Charlesin kotiin katsomaan Sofiaa ja arvioimaan uudelleen vauvan syntymähetken.

Tamara istui puutarhakeinussa päivänvarjon alla ja odotti Williamia. Lopulta hän kuuli hevosvaunujen äänen ja näki tumman miehen astuvan vaunuista suurta nahkalaukkua kantaen. Tamara käveli miestä vastaan ja ojensi kermanväriseen satiinihansikkaaseen verhotun kätensä miehelle. "Te olette varmasti Johnin veli William. Minä olen Tamra Gibson, Sofian äiti. Olkaa hyvä ja seuratkaa minua. Johdatan teidät tyttäreni luokse."

Tällä välin Julia nautti täysin siemauksin hetkistään Johnin kanssa. Hän ei halunnut suoda ajatusta sille, mitä sitten tapahtuisi, kun he palaisivat kotiin Villa Roseen. Hän nautti heidän pitkistä kävelyretkistään pitkin Seinen rantoja, heidän istuskeluistaan katukahviloissa ohikulkevia kiireisiä ihmisiä katsellen ja heidän pitkistä keskusteluistaan, jotka liittyivät lähinnä Pariisiin tai Johnin liikematkoihin tai Villa Roseen, mutta eivät sivunneetkaan heidän mahdollista yhteistä tulevaisuuttaan. Julia aavisti, että John haluaisi hänen tulevan kanssaan Lundia Laneen, mutta ei vihjaillut hänelle sanaakaan ajatuksistaan. John antoi Julian puhua kepeistä ajatuksistaan, katseli Julian herkkää sivuprofiilia ja punaisia kiharia hiuksia, joita Pariisin laskeva aurinko kultasi entisestään. Julia nautti tästä kaikesta eikä voinut olla huomaamatta, kuinka komea John oli,  vaikkakin tämän katseessa aika ajoin näkyi surumielisyyttä.

 

Tamara ja Sofia saattoivat Williamin ulos raskaasta portista. "Ottakaa herkästi yhteyttä", William sanoi ja loi lempeän katseensa Sofiaan, jonka kasvot olivat kalpeat ja mieli hauras Williamin käynnin aiheuttaman mielenjärkytyksen takia. "Ja muistakaa, teillä ei ole lupaa lähteä Pariisista ennen vauvan syntymää."

 

Charles ja Juliet liittyivät heidän seuraansa ja kaikki neljä kävelivät puhumattomina takaisin puutarhaan, jonne palvelija oli kattanut iltateen. Tamara ojensi kätensä tyttärelleen, joka tarttui siihen empimättä. "Kaikki järjestyy, älä huoli", Tamara lohdutti Sofiaa. "Luotan Williamiin, vauvalla ja sinulla ei ole mitään hätää. Charles on luvannut, että voimme olla täällä niin kauan, kunnes jaksat laivamatkan takaisin kotiin." Sofia huokaisi. Vauva syntyisi aikaisemmin, ehkä jo muutaman päivän päästä. Supistukset olivat muuttuneet vaativammiksi ja Sofia tunsi, kuinka vauvan pää painoi ikävällä tavalla hänen lantiotaan.

 

Puutarhan terassille johtava ovi aukesi ja Rolf astui ulos ilta-aurinkoon. Hän ei vielä tiennyt Williamin uutisia, vaan oli ollut muutaman tunnin kiertelemässä Pariisin nähtävyyksiä ja törmännyt Eiffel-tornin juurella Juliaan ja Johniin. "Katso, mitä toin sinulle, Sofia", Rolf sanoi ja nosti raskaan Eiffel-tornia jäljittelevän patsaan kaikkien nähtäväksi. Tämä sopii varmasti Villa Rosen olohuoneeseen."