Villa Rose valmistuu...

Jännitys Snow Whitessa on käsin kosketeltavaa. Muutto Villa Roseen alkaa olla totta, sillä Sofia ja Rolf ovat olleet tänään rakennustyömaalla Villa Rosen lopputarkastuksessa. Uusi koti alkaa olla pian asuttavassa kunnossa. Vain katon ulkopinta puuttuu sekä joitakin pieniä yksityiskohtia, kuten jalkalistat, verhot ja sähkölamput, jotka ovat viktoriaanisen ajan kodeissa harvinaista ylellisyyttä. Kodin ulkopinta ei miellyttänyt tarkkaa Sofiaa, joten Villa Rose jouduttiin maalaamaan uudestaan, jotta ulkoverhoilusta saatiin vanhan roosan sävyinen. Nyt talo on saanut nuoren emännänkin hyväksynnän ja on aika alkaa pakata huonekaluja ja muita tavaroita matka-arkkuihin. Muutto tulee kreivin aikaan, sillä Sofian raskaus alkaa olla jo pitkällä. Tamara on huolestunut siitä, jaksaako hänen tyttärensä muuton rasitukset ja toivoo, ettei vauva syntyisi muuttokiireiden keskelle. Nuoripari kuitenkin hehkuu onnea, joten Tamara pitää huolensa visusti omana tietonaan ja auttaa pakkaamisessa parhaansa mukaan. Tamaran ajatukset ovat tosin koko ajan muualla: Tedin terveydentila on nopeasti huonontunut ja Tamara viettääkin useita tunteja päivästä miehensä vuoteen vierellä ajatusten risteillessä vuosikymmenten taakse aikaan, jolloin he itse unelmoivat yhteisestä kodista. Nainen tietää isojen muutosten odottavan myös itseään ja ajatus saa hänet levottomaksi. Sisimmässään hän tietää kuitenkin selviävänsä ja löytävänsä elämäänsä uuden tien myös itselleen.

Sofia ja Rolf Villa Rosen ullakkohuoneessa,
tulevassa makuuhuoneessaan.

 

 

Ostoksilla

Sofia, Julia ja Tamara ovat viettäneet koko päivän ostoksilla Lontoon kevättalven humussa. Sofialle päivä oli raskas, sillä hän ei jaksa enää kävellä pitkiä matkoja, mutta onneksi piipahdukset kahvilassa auttoivat ja hän jaksoi katsella kauniita näyteikkunoita ja hypistellä paksuja samettisia kankaita sekä ohuita pitsiunelmia. Naiset etsivät paksua samettimattoa Villa Rosen makuuhuoneeseen, mutta eivät löytäneet mieluista. Sen sijaan pienestä tunnelmallisesta kaupasta löytyi kaunis posliiniastiasto, jonka ruusukuvio miellytti Sofiaa, sekä koristeellinen hatturasia, silkkityyny ja kullattu enkelikoriste. Suurin ostos oli keittiön kulmakaappi, jonka toimittamista varten naiset joutuivat soittamaan puhelun Rolfille, joka lupasi hoitaa kaapin suoraan Villa Roseen. Talon valmistumiseen menisi rakennusmiesten mukaan enää muutama viikko, mikä sai naiset huokailemaan jäännityksestä teekupposten äärellä iloisen puheensorinan täyttäessä tunnelmallisen pienen kahvilan.

 

 

 

Kävimme tänään koko perhe Turun messukeskuksessa, jossa oli jonkinlaiset kädentaitomessut ja mm. osasto vanhoja leluja sekä nukkekotitavaroita. Tarjolla oli jos jonkinlaista miniatyyrirekvisiittaa, mutta en kuitenkaan löytänyt paksua samettimattoa, jota varta vasten lähdin etsimään. Mukaan tarttui sitten paljon sellaista, mitä en ollut ajatellut ostaa, mutta en näköjään voinut vastustaa kiusausta kauniiden minitavaroiden äärellä :) Koristeelliset hatturasiat olivat erityisen kauniita ja nyt harmittaa, että ostin vain yhden rasian. Harmittamaan jäi myös kauniin puuhellan jättäminen messuille, mutta tähän päätökseen vaikutti se, että minulla on jo hommattuna hella Minimaailmasta, tosin paljon huonompi kuin tuo messuilla ollut komistus.

 

Lapset jaksoivat ihailla messutarjontaa vain hetken , joten viimeisten pöytin katselu meni puolijuoksulla. Martalle löytyi kuitenkin kolme minibratzia, joita eräs rouva myi pilkkahintaan 2e kappale!

 

Viikonloppu hujahti jälleen kerran liian nopeasti. Olemme saaneet nauttia aurinkoisista kevättalven päivistä Lohjanjärven rannassa kera kaakaon ja herkkueväiden. Lauantaina ystäväperhe kyläili meillä ja teimme hyvää ruokaa ja nautimme iloisesta seurasta. Huomenna kutsuu taas arki kiireineen, mutta onneksi kevät pakkaspäivistä ja lumen paljoudesta huolimatta on jo pitkällä! Tänään leikkasin jo omenapuita ja haaveilin tulevasta kesästä pihatöineen ja hengähdystaukoineen arjesta. Päivä päivältä kesä on jo lämempänä - ihanaa!

Maalamista ja muuta puuhastelua

Villa Rosen tekeminen on edistynyt huimaa vauhtia - ihan itsekin olen yllättynyt, kuinka pitkällä ensimmäinen nukkekotiprojektini onkaan! Maanantaina vapautin nukkikseni liinoista, joilla se oli kokoon liimaamisen jälkeen ollut viikon kahlittuna ja ihastelin sitä, kuinka talomaiselta nukkekoti näyttää kasattuna. Tähän astihan olen katsellut sitä vain irrallisina seininä, lattioina ja kattopaloina. Maanantai oli muutenkin hyvä päivä. Sain pohjamaalattua talon ja maalattua siihen tulevan kauniin ulko-oven. Jäljellä on enää jalkalistojen maalaaminen ja liimaaminen paikoilleen sekä katon tekeminen. Materiaaliksi valitsin lopulta kalanruotokuvioisen paanua jäljittelevän materiaalin, joka liimataan paikoilleen nauhoina. Helppoa, kerrankin!
 
Päädyin maalaamaan Villa Rosen olohuoneen lankkulattian tummalla mahonginsävyisellä maalilla alun epäröinnin jälkeen. Alkuperäinen tarkoitus oli jättää lattia käsittelemättä, mutta tummasävyinen olohuone kaipaa arvoisensa lattian, joten päädyin maalaamaan sen. Jätin maalausjäljen tarkoituksella laikukkaaksi, jotta lattia olisi elävämmän näköinen.
 
Pohjamaalattuna Villa Rose näyttää lähes valmiilta, melkein asuttavalta Sofialle, Rolfille, Julialle ja Tamaralle. Tosin Tamara ei taida kovin kauaa enää nuorten kanssa asua, sillä tein aivan mahtavan löydön noin viikko sitten kirpputorilta...Vanha seinäkello suorastaan kutsui minua ostamaan itsensä tuunattavaksi Tamaralle asunnoksi ja kahvilaksi. Kelloon tuleekin siis alakertaan Tamaran kahvila tai konditoria ja yläkertaan hänelle pieni soma asunto. Kuinka maltan odottaa, että pääsen käsiksi tähän projektiin! Tilannetta ei helpota ollenkaan se, että tulin ostaneeksi myös lapsille nukkekodin, Arthurin, joka sekin kaipaa tapetointia, maalaamista ja muuta puuhastelua.

Villa Rosen ulko-ovi on komea koristeleikkauksineen.

Pelkästään pohjamaali saa nukkekodin näyttämään kodilta.

 





Miniatyristin elämä on ihanaa! Mielikuvitus vain on rajana ja sekin tuppaa olemaan usein rajaton :) Kirpputorilla eräs mies ihmetteli, kun kun katselin tätä ihanaa vanhaa seinäkelloa ja otin siitä mittoja. Kerroin tuunaavani kellosta nukkekodin, ja tämäkös miestä kummastutti! Ei ollut koskaan moisesta tuumasta kuullutkaan! No, me nukkishullut taidamme muutenkin nähdä esineet ja koko elämän ihan eri näkövinkkelistä kuin muut :)

 

Kirje Lauralta

Tunnelma Snow Whitessa on jännittynyt. Villa Rosen rakentaminen on edennyt nopeasti ja Sofia ja Rolf odottavat kiihkeästi muuttoa, joka ajoittuu toivottavasti kevääseen ennen vauvan syntymää. Sofia on käynyt ostamassa Villa Roseen kauniin antiikkipeilin ja keittiön ja olohuoneen lamppuihin kullalla kirjaillut koristeet peittämään sähkölamppujen asennusjäljet. Hän tuntee olonsa levottomaksi mutta samalla onnelliseksi katsellessaan kauniisti pyöristynyttä vatsaansa uuden peilin kiiltävästä pinnasta. Odtusaika on tuntunut pitkältä, varsinkin kun Sofia on joutunut olemaan niin paljon vuodelevossa.





Rolf katselee kaunista vaimoaan samalla, kun hypistelee kädessään Lundia Lanen Lauralta, serkkuvainajansa leskeltä, saamaansa kirjettä. Laura on kutsunut heidät kylään, mutta Rolfia mietityttää lähteä pitkälle matkalle Sofian kanssa, joka on ollut kovin väsynyt raskaudesta. "Sofia, jaksaisitko lähteä tekemään muutaman päivän matkan Lauran luokse Lundia Laneen? Saimme kutsun kylään, mutta en tiedä, mitä vastata." "Totta kai lähdemme!" huudahtaa Sofia kääntyen katsomaan pöydän ääressä kirje kädessä istuvaa Rolfia. "Se piristäisi minua ja toisi vaihtelua pitkiin päiviin."