Ellen on Sofialle ja Rolfille korvaamaton apu kaiken väliaikaisen asumisen keskellä. Tänään Ellen siivosi ja järjesteli keittiötä ja laittoi astioita kaappiin, jonka hän oli ostanut läheisestä huonekaluja myyvästä liikkeestä sopuhintaan. Ellen oli astellut sisään liikkeen ovesta, kopistellut lumia kengistään ja pitkästä palttoostaan ja huhuillut varmuuden vuoksi, jotta myyjä varmasti kuulisi jonkun astuneen sisään kauppaan. Ulko-oven kello oli kyllä kuuluvasti kilahtanut hänen astuessaan kynnyksen yli, mutta tästäkin huolimatta huhuilu oli ollut tarpeen. Ellenin katsellessa liikkeen kynnykseltä kauniiden puisten huonekalujen määrää ja ihastellessa kristallikruunujen välkettä oli liikkeen takaosasta kömpinyt vanha mies jo ehtinyt hänen luokseen silmälasejaan paidanhelmaan pyyhiskellen.
"Haluan ostaa astiakaapin", oli Ellen sanonut miehelle, "väri saisi olla kuparinruskea, jolloin se sointuisi keittiön apupöytään." "Minulla on valtava määrä kuparipannuja ja -kattiloita paikkaa vailla. Asun isäntäperheeni kanssa väliaikaisesti tuossa lähellä, ahtaasti kyllä, mutta keväällä tai viimeistään kesällä muutamme Villa Roseen, kaunis talo on rakenteilla muutaman korttelin päässä." Ellenistä tuntui, että hän oli puhunut liikaa. Mitäpä hän Villa Rosesta puhumaan, vieraalle ihmiselle. Hän vaikeni ja antoi katseensa kiertää huonekaluissa, lampuissa ja paksuissa villamatoissa, joita oli aseteltu näytille kaappien ja porraskaiteiden päälle. Portaat johtivat yläkertaan, jossa tiettävästi myös oli liiketilaa.
"Tämä tässä on kaunis kaappi, vastannee neidin vaatimuksia", puhkesi myyjä puhumaan. Ellen oli neiti, kyllä, mutta häntä ihmetytti, miten mies sen oli osannut aavistaa. Mies johdatti Ellenin kauniin kuparinruskean kaapin luokse. Kaapissa oli kaunis yksinkertainen valkoinen koristekuvio, joka miellytti Ellenin silmää. Astioille oli tilaa kolmen hyllyn verran. "Tämä on oikein sopiva", Ellen vastasi ja alkoi kaivaa käsilaukukstaan kukkaroaan.
Iltapäivällä Ellen järjesteli astioita kaappiin Tamran avustamana. "Hienon kaapin olet löytänyt", Tamara kehui, ja ojensi Ellenille kuparisia pannuja nostettavaksi kaapin ylimmälle hyllylle. "Maltan tuskin odottaa, että pääsemme sisustamaan Villa Rosea." "Kuule, olen katsellut erästä tyhjillään olevaa liiketilaa Villa Rosen naapurissa", Tamara paljasti Ellenille. "Tule, keitetään kupilliset teetä, niin kerron sinulle tarkemmin suunnitelmistani." Tamara istahti keittiön pöydän ääreen hörppimään teetä ja antoi Ellenin tarjoilla hänelle kuivakakkua teen kanssa. Hän piti tästä rauhallisesta mutta toimeliaasta naisesta, joka oli ollut hänen palveluksessaan jo toistakymmentä vuotta.
Ellen oli löytänyt huonekaluliikkeestä myös kauniin korkean koristemaljakon, joka oli lähes hänen korkuisensa sekä metallisen arkun, jonka kannessa oli kaunis kimalteleva kansi. Arkkuun hän laittoi perheen posliinilautasia, mutta mietti, että niiden paikka olisi oikeastaan astiahyllyssä. "Joudun vielä miettimään tavaroiden paikkoja tarkemmin", hän oli pohtinut painaessaan liikkeen oven takanaan kiinni ja astuessaan tammikuun kylmänpurevaan pakkaseen.
Tämä blogintekijä on nyt kokonaan hurahtanut huonekalujen tekemiseen - pahvi on osottautunut tässä aivan loistavaksi materiaaliksi! Ellenin huonekalukaupasta ostama astiakaappi on siis tehty tukirimoja lukuunottamatta pahvista ja maalattu ja koristeltu akryylimaalilla. Astiat hyllyssä ovat suklaarasioiden muoviosista saksin leikeltyjä (aikaa tähän meni vain puoli tuntia!) ja nekin olen maalannut akryylimaalilla. Hioin tosin suklaarasian muoviosia hieman hiomapaperilla, jotta sain maalin tarttumaan paremmin. Kuparimaalia sai tästä huolimatta laittaa jopa kolme kerrosta, jotta tummanruskea muovi peittyi kunnolla. On hienoa huomata, että oma silmä on kehittynyt näkemään maailmaa "miniatyyriperspektiivistä" ja että minulla riittää jo uskallusta kokeilla itse tehdä huonekaluja. Onnistumisen ja tekemisen ilo ovat vain omalta osaltaan innoittaneet mua yhä syvemmälle tähän rakkaaseen harrastukseen :)
