Tervetuloa Villa Roseen Sarah!

Villa Rosen asukkaat ovat palanneet kotiin yli kuukauden kestäneeltä Pariisin-matkaltaan. Sofia kantaa Sarah-vauvaa varovasti sylissään ja laskee vauvan hetkeksi sylistään olohuoneen divaanille. Hän huokaisee, sillä pitkä laivamatka ja höyryveturin kuumuudessa istuskelu olivat saaneet hänet voimaan pahoin. Hänen hartioitaan ja selkäänsä särki vauvan kantaminen, vaikka tyttö olikin kevyt. Sofia katselee nukkuvaa kultakutrista tytärtään ja palaa muistoissaan kahden viikon takaiseen synnytykseen. Tuona päivänä Tamara oli kutsunut Johnin lääkäriveli Williamin katsomaan häntä ja arviomaan vauvan syntymähetkeä. Tutkittuaan Sofian huolella William oli todennut, että vauva voi syntyä milloin vain ja oli kieltänyt perhettä matkustamasta takaisin kotiin ennen vauvan syntymää. Sofia oli mennyt aikaisin nukkumaan ja herännyt yöllä koviin säännöllisinä toistuviin kipuihin. Hän oli herättänyt Julian, joka oli rynnännyt ulos huoneesta pitkässä valkoisessa yöpaidassaan herättämään Tamraa. Lopulta kaikki Charlesia ja Julietia myöten olivat heränneet kuka lämmittämään kuumaa vettä, kuka tuomaan Tamralle pyyhkeitä ja kuka hakemaan Williamia apuun synnytyksessä.

Rolf oli kävellyt edestakaisin Charlesin ruokasalin lankkulattialla ja saanut Julian lopulta puuskahtamaan: "Lopeta tuo!" Kaikkien aistit olivat olleet äärimmilleen virittyneinä eikä Rolfia ollut rauhoittanut edes Charlesin tarjoama konjakki. Tamaran nopeat askeleet yläkerran ja keittiön välillä, puiden lisääminen hellaan ja kuumien vesikattiloiden kolistelu olivat saaneet Julian lopulta ryntäämään ulos ja kävelemään Seinen rantaan, jossa hän lopulta oli istahtanut penkille pohtimaan omaa elämäänsä. Hän kaivaa kevättakkinsa taskusta Johnin hänelle kirjoittaman kirjeen ja lukee sen läpi yhä uudelleen:

"Rakas Julia, minun täytyy tunnustaa sinulle jotain tärkeää. Ehkä arvaatkin mistä on kysymys. Jokin aika sitten kerroin käyneeni katsomassa pientä taloa Littletownin lähellä Garden Villagen kylässä. Olen päättänyt muuttaa kylään - kauppakirjat on jo allekirjoitettu ja pääsen aloittamaan talon remontoinnin heti kun palaan Pariisista Englantiin. En tiedä, onko meille yhteistä tulevaisuutta tuossa talossa, mutta minun täytyy seurata unelmaani. Olen syvästi pahoillani, jos sinä et koe voivasi olla osa tätä unelmaa. Rakkain terveisin John."

Julia oli hätkähtänyt ajatuksistaan hereille, kun yön kosteus ja viileys alkoi tunkeutua hänen ohuen takkinsa ja sen alla olevan yöpaidan läpi. Hän oli unohtanut ajantajun kokonaan ja aavisteli, että alkoi olla jo aamu. Hän nousi ja lähti hitain askelin kävelemään Charlesin ja Julietin kodille päin. Hän ei halunnut mennä sisälle kuulemaan Sofian tuskaisia parahduksia mutta ei voinut jäädä uloskaan. Hän oli väsynyt ja hämmentynyt Johin kirjeestä. Joh oli ostanut talon Garden Villagesta, maaseudulta. Se oli useiden tuntien matkan päässä Lontoosta, kaupungista, jota hän rakasti ja jonne hän oli suunnitellut asettuvansa. Julia haaveili salaa pääsevänsä töihin Tamran tulevaan kahvilaan. Nyt kun Sofiasta tulisi äiti, ei tällä olisi aikaa auttaa Tamaraa kahvilassa, mutta Julialla olisi. Hän oli ajatellut, että John saattaisi myös olla kiinnostunut kahvilassa auttamisesta, mutta nyt ajatus siitä tuntui lähes typerältä. Julia tuhahti ja avasti raskaan tammioven. Hän aavisteli, että jotain oli tapahtunut, sillä ruokasali oli tyhjä, konjakkilasi kaatunut lattialle ja yläkerta täysin hiljainen.

Julia käveli portaat ylös sydän pamppaillen. Hän raotti yläkerran makuuhuoneen ovea ja näki Tamaran ja Rolfin kumartuneena Sofian sängyn yläpuolelle. Julia hiipi äänettömin askelin sängyn viereen. Sofia huomasi hänet ja kuiskasi väsyneellä mutta onnellisella äänellä:" Sarah, tässä on Julia, tätisi." Julia näki vaaleahiuksisen mutta tummasilmäisen nyytin Sofian käsivarsilla ja kamrtui hipaisemaan vauvan untuvaista päälakea. Vauva ynähteli ja hamusi suullaan Julian kättä. Juliaa hymyilytti ja hän tunsi onnea katsellessaan perhettään vauvan ympärillä. Joukosta puutui vain John.



Sain eilen Villa Rosen kotiin kirjaston vitriinistä - toivottavasti ainakin vähäksi aikaa. Nukkekotini  ehti olla kolme viikkoa näyttelyssä ja tässä ajassa lähes unohdin, että sellainen minulla onkaan! Parin viikon päästä olisi ollut mahdollisuus viedä nukkis vielä kolmanteen isompaan näyttelyyn kotikaupunkini museolle, mutta tämä näyttely olisi kestänyt syksyyn asti, enkä minä voi olla näistä mini-ihmisistä niin kauaa erossa ; ) Eilen illalla aseteltuani asukkaat ja huonekalut takaisin paikoilleen päätin asentaa myös sähkövalot nukkekotiin. Täytyy sanoa, että valot saavat nukkekodin loistamaan entisestään! Ylin huone, eli makuuhuone, on vielä sähköistämättä, eikä minulla ole sinne lamppuakaan. Mutta keittiö ja olohuone saivat nyt valot ja niiden myötä nukkis heräsi uudella tavalla henkiin. Kyllä kelpaa Sofian ja Rolfin nyt asettua taloksi tuoreina vanhempina! Kovasti sormiani syyhyttää aloittaa Tamran kahvilan ja oman pikku kodin laittaminen, mutta kolmisen viikkoa täytyy vielä odotella, jotta saan työt alta pois ja pääsen kesälaitumille. Sitten minulla onkin aikaa aloittaa uusi projekti ja uusi sivu Villa Rosen asukkaiden elämässä.