Pariisi! Pariisi!

Villa Rosen asukkaat Elleniä lukuunottamatta ovat saapuneet Pariisiin Charles-sedän luokse muistelemaan Ted-isää. Vaikka kaikki ovatkin surun murtamia saa Pariisin kevät heidän mielialansa kohenemaan. Kevät on täällä jo pitkällä verrattuna Englannin koleaan säähän: vesi ei vihmo ikkunoihin, vaan aurinko toivottaa heidät tervetulleiksi ja puut ovat jo lehdessä sekä kukat kukkaloistossaan.

Charles johdattaa uupuneet matkalaiset asunnolleen, joka sijaitsee aivan Pariisin vilkkaimman kadun läheisyydessä. Raskaan takorautaisen portin saranat narahtavat heidän astuessaan sisäpihalle johtavasta portista. Charlesin ranskalainen vaimo Juliet on heitä vastassa ja tervehtii heitä ranskaksi johdattaen heidät avaran eteishallin kautta salonkiin, jossa palvelija on kattanut illallisen valmiiksi. Charles kyselee heiltä hautajaisista ja silminnähden väsynyt Tamara vastailee hiljaisella äänellä lusikoiden samalla keittolautastaan . Suru pyyhkäisee Sofian ylitse raskaana, mutta äitinsä vuoksi hän sinnittelee ja nyökkää lyhyesti tarjoilijalle, joka nostaa hänen tyhjän keittolautasensa pois ja tuo tilalle paistia. Tarjoilija kaataa viiniä kristallisiin laseihin ja jää seisomaan sivummalle äänettömänä. Sofian on äkkiä ikävä Elleniä, joka on kuin perheenjäsen iloisine pulputtavine puheineen. Hän ristiin kätensä painavan vatsakumpunsa päälle ja tuntee voimakkaat potkaisut kämmeniään vasten.

                                       

Juliet johdattaa matkalaiset illallisen jälkeen huoneisiinsa. Sofia ja Julia jakavat talon pohjoispäädyn kauniin kemanvärisen huoneen ja istahtavat vähäpuheisina sängyilleen. Julia silittelee laiskasti sängyn kultakirjailtua peittoa ja sanoo hiljaisella äänellä: "Olisipa John täällä." Sofia katsahtaa siskoonsa ja naurahtaa kevyesti. "Kuinka hän nyt täällä olisi?" Hän kohentaa huoneen pientä tulisijaa, aukaisee matka-arkkunsa ja laskostaa matkavaatteensa ja takkinsa sameettiverhoillun nojatuolin selkämykselle. Hän huokaisee raskaasti ja asettuu varovasti kyljelleen sängylle. Unet ovat jääneet häneltä vähiin, sillä vauva vatsassa ei anna hänen enää nukkua. Julia kurtistaa kulmiaan nähdessään siskonsa tummat silmänaluset ja kalpean ihon. "Huomenna lähdemme katsomaan Pariisin nähtävyyksiä, siskonseni!" hän sanoo piristääkseen Sofiaa ja häivyttääkseen Johnia kohtaan tuntemaansa kaipausta. "Eiffel-torni on kuulemma ihana, se meidän on nähtävä!" Siskokset riisuvat raskaat hameet yltään ja pujahtavat sänkyihinsä. Julia varmistaa, että kuumavesipullo on lähettyvillä. Yöt saattavat olla vielä kylmiä, Pariisissakin.