Surua ja pitkä matka

Villa Rosen asukkaat ovat vasta ehtineet kotiutua uuteen kotiinsa, kun he saavat suruviestin sairaalasta Tediä hoitaneelta lääkäri Stonelta. Ted oli kuollut edellisyönä äkillisesti kuumeen noustua liian korkeaksi. Heikentynyt sydän ei ollut kestänyt ja lääkäri oli kutsunut sairaalapapin. Tämä oli ehtinyt paikalle todetakseen saman, minkä lääkäri muutaman minuutin aikaisemmin: Tedin sydän oli pysähtynyt. Tamaralle tieto ehti vasta aamulla ja kalpeana mutta tyynenä hän lähti hyvästelemään puolisonsa.

Tamaran saavuttua kotiin perhe istui olohuoneeseen suremaan kuollutta isää. Sofia itki suruaan mutta Julia oli vaiti eikä näyttänyt mielenliikutustaan. Tamara huokaisi syvään ja sanoi: " Tyttäreni, isänne haudataan ylihuomenna ja haluan, että heti hautajaisten jälkeen lähdemme matkalle." Molemmat nuoret naiset katsahtivat toisiinsa epäuskoisina, kunnes Tamara jatkoi: "Olen saanut sähkeen Pariisista Charlesilta, Tedin veljeltä. Hän on kutsunut meidät luokseen, koska ei itse pääse tulemaan hautajaisiin. Hän haluaa muistella isää kanssamme ja tarjoaa meille ylläpidon kahdeksi viikoksi. Olen ottanut kutsun vastaan. Menkää pakkaamaan matka-arkkuja valmiiksi ja ottakaa mukaan vain kaikken tarpeellisin." Tamara huokaisi jälleen, sitoi mustan hartiahuivinsa tiukemmin hartioilleen ja antoi katseellaan ymmärtää, että Sofia ja Julia jättäisivät hänet hetkeksi yksin. Naiset poistuivat hiljaisina olohuoneesta Julia yhä valkeat kasvot ilmeettöminä, Sofia kyyneleitään pyyhkien.

                        

                                  

Muutoksen tuulet puhaltavat Villa Rosen elämässä. Perhe lähtee parin viikon Pariisin-matkalle, joka 1:1 -elämässä tarkoittaa lähinnä sitä, että vien joksikin aikaa nukkekotini toiseen näyttelyyn ja joudun olemaan taas ilman jo tutuksi tullutta "kakkosperhettäni". Toivon, että saan kesäksi nukkikseni kotiin, jotta voin sisustaa sitä rauhassa ja suunnitella Tamaran tulevaa kahvilaa. Myös Villa Rose on vielä keskeneräinen lähinnä sisustuksen kannalta (tosin koko aukeava seinä on vielä uusintamaalausta vailla), mutta jotain olen sentään taas saanut aikaan, nimittäin olohuoneen kattolampun. Siitä piti tulla jonkinlainen kristallikruunu, mutta sain aikaiseksi helmistä kyhäelmän, joka ei oikein kristallikruunua muistuta, mutta saa nyt kelvata. Jälleen opin, että kannattaisi suunnitella mallia etukäteen, eikä miettiä vasta helmiä lankaan pujottaessa, millaisen lampun haluan tehdä ; ) 

Työkiireet painavat näin keväällä massiivisina päälle, joten Villa Rosen kanssa puuhasteluun tulee näyttelyn lisäksi töidenkin pakottama tauko. Toivottavasti joinakin iltoina on kuitenkin aikaa miettiä asukkaiden elämää ja näperrellä puuttuvia huonekaluja. Keittiön hella on tekemättä ja oikeastaan koko makuuhuoneen sisustus! Tekemistä siis riittää, kivaa sellaista!