Sillä aikaa kun Villa Rosen väki oli vierailulla Lauran luona Lundia Lanessa, oli Tamara keränyt loput kimpsunsa ja kampsunsa ja asettunut taloksi seinänaapuruston tyhjään neljän huoneen asuntoon, jonka hän lähes salassa muilta oli ostanut omiin nimiinsä. Hän oli sisustanut huoneistonsa kauniiksi ja Rolf oli tapetoinut olohuoneen seinän tummanvihreällä tapetilla, jota reunusti Julian ostama kullanvärinen boordi. Tamara oli tyytyväinen asuntoon ja rauhaan, jota se henki. Alakerran kahvila oli vielä sisustamatta ja hän alkaisi hankkia sinne kalusteita heti kuin vain mahdollista. Nyt hän aikoi kuitenkin nauttia muutaman päivän hiljaiselosta. Hän tiesi jo leipomon, josta hankkia kakut, pikkuleivät ja muffinsit kahvilaansa. Osan herkuista hän leipoisi itse. Sen sijaan huonekaluostokset mietityttivät häntä. Julia saisi tulla avuksi sisustuspuuhiin nyt kun näytti siltä, että välirikko Johniin olisi lopullinen. Tamara ei vielä tiennyt, minkä päätöksen Julia oli mielessään tehnyt, mutta ei yllättyisi, jos Julia olisi purkanut kihlauksensa palattuaan pikkukaupungista takaisin kotiin.
Ihan jo odottaa tätä kahvilaa. Ja voi miten surullista, kun rakkaus ei sitten riitäkään... Vai onko sitä pientä toivoa kuitenkin...?
VastaaPoistaMinäkin odotan innolla kahvilaa :) Nyt pitäisi vain miettiä, mistä ja miten tehdä kahvilan tiski...En ole itse mikään kahviloissa istuja, joten en oikein tiedä, miltä kahvilan tulisi näyttää, varsinkaan viktoriaanisen ajan kahvilan ;) Kyllä Julialla nyt aika heikolta rakkauselämä Johnin kanssa näyttää, mutta saa nähdä, mihin hänen tiensä vie...Suunnitelmia mulla itse asiassa jo on, mutta en vielä niitä paljasta ;)
VastaaPoistaJulia tarvitsee aikaa. Hänen pitää selvitellä tunteitaan. Ja tosielämässäkin tapahtuu joskus yllättäviä käänteitä. J:han voi tavata Sen Oikean jossain edes tajuamatta sitä ennen kuin vasta muutaman vuoden päästä, mutta ne vuodet voivat kypsyttää hänet sille, että aika on oikea.
Poista