Remonttipuuhia

Tamara seisoo ostamansa kiinteistön yläkerrassa, jonka kauniista pyöreästä ikkunasta avartuu maisema yli vilkkaan kadun aina kukkuloille asti. Hän vetää sieraimiinsa hiukan ummehtunutta tuoksua, jossa on seikoitus pölyä ja ajan patinaa. Talossa ei ole hetkeen asuttu, ei ainkaan tässä yläkerran kahden huoneen asunnossa, mutta alakerrassa on ilmeisesti ollut suutarinverstas, sillä siellä viipyilee nahan ja kenkälankin tuoksu, tai ainakin Tamarasta tuntuu siltä.

Tamara antaa katseensa kiertää vielä tyhjässä asunnossa ja näkee jo silmiensä edessä asuntonsa sellaisena kuin se tulee pian olemaan: viininpunainen nojatuoli tulee tähän, jossa hän nyt seisoo, lipasto ja peili tuohon, tuohon hän laittaisi paksun maton, vaikka lankkulattia on kyllä tällaisenaankin kaunis. Tuon tummanruskean oven takana on hänen makuuhuoneensa, johon mahtuisi vain sänky ja yöpöytä. Tamra aukaisee oven, jonka saranat parkaisevat käyttämättömyyttään, ja astuu makuuhuoneeseen. Sen kapean ikkunan eteen on vedetty verhontapainen, kaistale paksua kangasta, jonka tiheiden loimilankojen välistä aurinko ei mahdu siivilöitymään. Tamara repäisee kankaan pois ja päästää valon huoneeseen. Hän ajattelee Tediä ja hänen sydämensä on tyyni ja levollinen. Hän istahtaa leveälle ikkunalaudalle ja kuljettaa kättäään viileää ikkunalasia pitkin. Sormet jättävät kapeat kujat pölyiseen lasiin. Tältä puolen taloa aukeaa ikkunasta sisäpiha, jonka kivetyksellä muutama lapsi leikkii kivillä. Yksi yrittää lennättää leijaa, joka tyynessä ilmassa ei kuitenkaan ota tuulta alleen, vaan läsähtää lapsen jalkojen juureen. Samassa aukeaa ovi ja nuori nainen huutelee jotain lapsille käsiään esiliinan helmoihin pyyhkien. Lapset kirmaisevat ovesta sisälle ja pihaan jää vain leija, jonka pellensuu venyy virnistykseen.

                                                                *   *   *

Tamara on saanut parissa päivässä paljon aikaan. Hän on valjastanut Rolfin ja Julian avukseen, mutta Sofiaa hän ei ole halunnut vaivata vauvanhoidon takia. Rolf ja Julia ovat olleet Tamaran apuna siivoamassa ja laittamassa kuntoon uutta asuntoa. Rolf on jopa tapetoinut Tamran olohuoneen muodikkaalla tummanvihreällä tapetilla, jonka Julia valitsi läheisen Green leaf -liikkeen mallistosta. Samalla Julia valitsi uuden viininpunaisen tapetin myös Villa Roseen olohuoneeseen, jonka kermanvaalea seinä tuntuu Sofiasta liian kalsealta. Hän osti myös Sofian ja Rolfin makuuhuoneeseen öljylampun, joka sieltä vielä puuttui. Julia hankki myös äidilleen kaunista kullanväristä boordia kiertämään kaarevan olohuoneen seinän ja katon taitekohtaa. Olohuoneeseen tulisi myös Tamaran mahonkinen peilipöytä sekä rakas nojatuoli.

Tamara istahtaa nojatuoliinsa ja huokaisee kuuluvasti. Rolf laskee tapettivuodan käsivarrelleen ja katsahtaa kysyvästi Tamaraan. Myös Julia keskeyttää lattianpesun ja nostaa katseensa äitiinsä. "Onpa ihanaa olla täällä", Tamara vastaa kysyviin ilmeisiin. "Ihana olla kotona jälleen."

                                                                *   *   *

Onpa ihanaa, kun on ollut aikaa tehdä nukkisjuttuja! Olen remontoinut jo Villa Roseakin, joka hädin tuskin on ehtinyt edes valmistua ;) Olohuone sai uuden viininpunaisen tapetin, koska kermanvaalea seinä ei mielestäni ollut tarpeeksi aikakautta kuvaava. Minimaailmasta löysin onneksi viktoriaaniselle aikakaudelle sopivia tapetteja ja päädyin valitsemaan Villa Roseen viininpunaisen ja Tamaran asuntoon tummanvihreän tapetin. Molemmat värit ovat kuulemma aikakaudelle sopivia. Suurena apuna puuhissani on ollut kirja Victorian Dolls' House Projects, a day in the life, jossa on hyviä kuvia ja ohjeita tuon aikakauden kotien sisustamiseen. Aivan hulppeimmasta ja krumeluureimmasta päästä Villa Rosen (tai Tamaran asunnon) sisustus ei kuitenkaan ole, mutta olenkin ajatellut, että perhe on aivan tavallinen perhe, keskiluokkainen, jos näin voidaan ajatella. He eivät siis asu missään linnassa tai kartanossa, jossa kristallikruunut ja kultapaneelit loistaisivat, vaikka tällainen sisustustapa minua kieltämättä kiehtoisikin ;) Ehkä sitten lisään kullankimallusta, kun teen sen kahdenkymmenen huoneen nukkiksen...

Myös Villa Rosen keittiö sai kasvojenkohotuksen, kun laitoin takaseinälle tapetin ja lisäsin vielä "taulun", jossa on Shakespearen tekstiä. Tapetointi valmiiseen taloon oli helpompaa kuin luulin. Minun ei tarvinnut edes kallistaa taloa selälleen, vaan onnistuin liimaamaan tapetit vain ottamalla huonekalut pois ja länttäämällä liimaisen paperin seinälle. Olisipa tapetointi 1:1 -elämässäkin yhtä helppoa! Saattaahan se ollakin, mutta minulla ei ole siitä kokemusta...