Tänään näpertelin sadepäivän iloksi kylpysoikon Villa Roseen, jotta Sofia pääsisi kylvettämään Sarah-vauvaa. Soikko oli melko helppo tehdä paksusta paperista, mutta malli ei kuitenkaan ollut ihan sellainen, mitä olisin halunnut. Valmiin soikon maalasin akryylimaalilla, joka sekään ei täysin jäljittele läkkipeltiä, mutta saa nyt toistaiseksi kelvata.
Sormeni syyhyävät kovasti sekä rempata (kyllä, luit oikein!) Villa Rosea että aloittaa Tamaran asunnon ja kahvilan tekeminen. Vielä viikon pari pitäisi jaksaa odotella, kunnes Minimaailmasta tilaamani tapetit, seinävalaisin ja Tamaran lipasto ovat saapuneet. Minulla on jo kahvilastakin visio mielessäni, mutta taidan silti ensin tehdä Tamralle asunnon valmiiksi, jotta hän pääsisi pian muuttamaan Villa Rosesta.
"Mitä?" pääsee Rolfin suusta kuin vahingossa. "Mitä olet ostanut?" "Kiinteistön tuosta vierestä", sanoo Tamra silitellen samalla laiskasti Spotia, joka on työntänyt kuononsa hänen kämmeneensä, joka juuri oli pidellyt kello viidentoista teekupposta. "Älkää nyt vain sanoko, että yllätyitte", hän naurahtaa ja katsoo Sofiaan, joka yhä istuu matolla viihdyttäen pientä tytärtään. "En minä yllättynyt", Sofia vastaa "mutta en odottanut, että se kävisi näin pian." "Nyt oli juuri sopiva aika. Kiinteistöstä oli jätetty toinenkin tarjous ja minun oli toimittava, ennen kuin se olisi ostettu silmieni edestä. Olen halunnut tätä jo kauan ja tiedän kyllä, mitä haluan." Tästä Sofialla ei ollut epäilystäkään, sillä hän tunsi äitinsä ja tiesi, että kun tämä jotain päätti, se piti paikkansa. "Kuulkaahan, menkääpä etsimään Julia. Hän saa toimia makutuomarina tapettien valitsemisessa. Minulla on katsottuna tummanvihreää ja viininpunaista tapettia kahvilan yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseeni. En vain tiedä, kumpi sopisi paremmin tämän nojatuolin kanssa. " Tamara laskee teekupin pöydälle. Samassa Julia astuu huoneeseen helmat kahisten. "Äiti, sinä teit sen! " Julia huudahtaa ja kapsahtaa äitinsä kaulaaan. Hän tunsi ylpetyttä siitä, että Tamara toteutti unelmiaan, joiden perässä hän itse säntäili osaamatta päättää, mitä tietä kulkisi.
Kyllä Juliakin vielä polkunsa löytää.
VastaaPoistaKyllä Juliakin vielä polkunsa löytää.
VastaaPoista