Tamara on huolissaan molemmista tyttäristään. Sofian huonovointisuus ja Julian hermostuneisuus ja ikkunasta ulos tuijottelu saavat äidin mietteliääksi. Toisaalta ei ollut yllätys, että John viimeinkin antoi kuulua itsestään, tosin tavalla, joka on saanut Tamaran nuorimman tyttären selvästi pois tolaltaan. Julia rypistelee kädessään kirjettä, jota on aloittanut kirjottamaan Johnille. Sen verran tytär on äidilleen edellisillasta avautunut, että hän tietää Johnin pyytäneen Julia luokseen Lundia Laneen. Nyt Julia kirjoittaa jo kolmatta kirjettään miehelleen, eikä tästäkään näytä tulevan mitään, sillä ryttiseksi puristettu paperi lennähtää samassa likasankoon ja Julia lysähtää pöydän ääreen nojaten kiharaista päätään käsivarsiinsa.
Tamara ei sano mitään. Hän on tottunut nuorimman tyttärensä oikutteluihin. Rakkaushuolet helpottavat ajan kanssa, sen hän tietää, mutta Sofiasta hän on aidosti huolissaan. Tämä on kalpea ja kovin väsynyt ja valittaa vilua, vaikka tulisijat hohkavat lämpöä huoneisiin niin, että harmaa noki peittää jo huonekalujen pintoja. Tamara nostaa lattialle valahtaneen viltin Sofian jaloille, kohentaa tämän tyynyä ja jättää tyttärensä lepäämään. "Lepoa sinä tarvitset nyt enemmän kuin mitään muuta", mutisee Tamara itsekseen ja aavistelee jotain, mistä Sofia ei vielä ole tietoinen.
:-).....
VastaaPoistaoliskohan pieniin päin nuori nainen ;) Ihana tarina jatkoa odotellen.
VastaaPoistaSitä minäkin ounastelen.
PoistaSitä minäkin ounastelen.
Poista