Tamara tuli taloon

Tamara Lydia Gibson, Sofian äiti, saapui tänään nuorten luo kertomaan miehensä ja Sofian isän Tedin heikentyneestä teerveydentilasta. "Isä on otettu sisälle yksityiseen sairaalaan tähän aivan lähelle", Tamara sanoo hiljaisella äänellä. "Äiti...voit asua meillä niin kauan kuin haluat", Sofia kuiskaa ja hipaisee äitinsä olkapäätä. Tamara nostaa teekupin huulilleen ja hörppää kuumaa juomaa pienin kulauksin. "Kiitos", "isä on hyvissä käsissä, tri Stone on arvostettu lääkäri ja tuntee tässä kaupungissa keuhkosairaudet parhaiten. Älä ole huolissasi." Äiti ja tytär hiljenevät. Julia, joka oli vasta nyt saapunut huoneeseen käveltyään raikkaassa pakkassäässä pitkin kaupungin pakkasen ja hennon lumisateen jäljiltä liukkaiksi muuttuneita katuja, puuttuu keskusteluun: "Äiti, mitä aiot sitten kun...?" "Kun isä on kuollut", Tamara jatkaa. "Olen ajatellut, jos idea teistä vain hyvältä tuntuu, perustaa Villa Rosen yhteyteen kahvilan." Siskokset katsahtavat toisiaan. Lusikat kilisevät teekuppien valkeaa posliinia vasten. Rolf rykäisee. "Mutta sehän on hieno idea!" Sofian silmät kyyneltyvät. Tämä on myös ollut hänen unelmansa ja on oikeastaan helpottava ajatus, että äiti ottaisi kahvilan hoidosta vastuun. Hän voisi olla apulaisena. "Voimme hoitaa kahvilaa yhdessä, äiti", hän sanoo ja astuu askeleen lähemmäksi Tamaraa, joka on kiittänyt teestä ja noussut pöydästä. "Sen teemme tyttöseni", Tamara vastaa ja syleilee tytärtään.

 

 

Tamaralla on mukanaan hänestä ja isästä otetut nuoruudenkuvat, jotka pääsevät Villa Rosen seinille,kunhan talo kesän kynnyksellä valmistuu.

 

                    

Ehdin myös eilen askarrella nukkekodin asukkaiden joulukuuseen lisää koristeita. Helppoa puuhaa, joten näitä uskon tekeväni lisää joululoman aikana!