sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Miten ajatus Villa Rosesta syntyi?

Ajatus Villa Rosesta sai alkunsa oikeastaan halusta löytää uusi harrastus rankan työn vastapainoksi. Pidän käsillä tekemisestä ja olen harrastanut aikaisemmin mm. keramiikkaa. Liikunta, erityisesti kuntosalilla käynti, on minulle ollut aina tärkeää, mutta ajatus löytää jokin uusi käsityöharrastus alkoi viritä päässäni, kun selailin paikkakuntani työväenopiston kurssitarjontaa....Olin jo edellisenä syksynä bongannut nukkekotikurssin opiston sivuilta, mutta silloin tämä harrastus vain viivähti jossain ajatusten takamailla. Tänä syksynä se iskeytyi otsalohkooni täysillä ja sitten se olikin menoa :)

Kyselin muutamilta tuttaviltani nukkekotiharrastuksesta ja otinkin parista vinkistä vaarin ja päädyin tilaamaan nukkekodin "raakaversion". Tämä on kuulemma aloittelijalle parempi ratkaisu kuin väkertää koko pytinki raakalaudasta itse...Hyvä päätös, sillä jo valmiit seinätkin tapetointeineen, maalaamisineen ja saranointineen sähköistämisestä puhumattakaan teettävät töitä! Villa Rose on nyt -muutaman kuukauden nukkekotikurssilla käynnin jälkeen - vasta alkutekijöissään: seinien tapetoinnit ja maalaamiset ovat valmiit, mutta muuta saakin sitten vielä odotella.

En ole kuitenkaan jäänyt uuden harrastuksen kanssa lepäämään laakereilla, vaan olen kehitellyt tarinaa viktoriaanisen ajan Englannista ja talon asukkaista päässäni sitä mukaa mitä päivätyöltäni ja kahden 7- ja 5-vuotiaan lapsen sekä vanhan omakotitalon hoidolta olen ehtnyt. Tarina nuorestaparista Sofia Esmeralda Gibsonista ja lordi Rolf Halbournista alkoi syntyä vähitellen. Seikkailtuani muutamilla loistavilla nukkekotisivustoilla ja nettikaupoissa löysin taloon sopivat nuket - ja näin elämä Villa Rosessa alkoi syntyä. Tai pikemminkin Sofian ja Rolfin "evakkokodissa", jonka hätäpäissäni kyhäsin Ikean hyllykköön (ei todellakaan edusta viktoriaanista tyyliä...!)

Sofia ja Rolf (vastanainut pari) asuvat nyt ensimmäistä omaa kotiaan. He ovat onnellisia mutta hämmentyneitä, sillä moni asia entisessä lapsuudenkodissa on muutoksessa. Sofian äidillä on murhetta ja surua, sillä Sofian isä on vakavasti sairas. Äiti valmistautuu pahimpaan ja tytärtä tietysti huolettaa äidin kohtalo. Sofian pikkusiskolla Julia Isadoralla on myös huolia omassa elämässään. Muutaman vuoden vanha avioliitto kaupparatsu Johnin kanssa rakoilee...John ei ole ollut uskollinen nuorikolleen ja Julia tarvitsee nyt rauhaa ja etäisyyttä ajatella elämäänsä. Sofia lupasi ottaa Julian asumaan hänen ja Rolfin luokse, vaikka nuoripari itsekin oli vasta perustanut yhteisen kodin.

Julian mukana nuorenparin kotiin saapui myös perheen uskollinen sisäkkö Ellen, joka tomeralla otteella ja rauhallisuudella on tuonut lapsuudenkodin tuulahduksia Sofian elämään ja rauhoittanut hänen hämmennystään. Ellen pitää huolen sekä väliaikaisen asunnon että Villa Rosen siisteydestä ja huolehtii siitä, että kaikki saavat herkullista ruokaa pöytään. Pian on tulossa perheen ensimmäinen joulu omassa kodissa. Joulukuusi on hankittu ja joulukarkkeja valmistettu. Uutta elämää opetellaan vähitellen :)

 
Villa Rose on tässä kovin lohduttoman näköinen muutaman seinän töröttäessä pystyssä ilman maaleja tai tapetointia rapatusta kivisestä ulkoseinästä puhumattakaan. Vaikka Villa Rosen nimessä ruusu mainitaankin, tulee julkisivu olemaan väriltään kermanvaalea valkoisine koristekivireunuksineen. Kunhan perhe on asettunut kunnolla taloksi - noin vuoden päästä - haaveilee Sofia perustavansa kodin yhteyteen kahvilan, jossa äiti voisi mahdollisesti olla mukana auttamassa tytärtä alkuun.
 
 
 
Villa Rose tulee siis olemaan kolmikerroksinen korkea kivitalo, jossa alimmassa kerroksessa on keittiö, keskimmäisessä olohuone ja ylimmässä kerroksessa makuuhuone ja pieni kylpyhuone. Tilaa ei ole liikaa, mikäli perhe vielä kasvaa...
 
 
 
Kaikista Villa Rosen rakennusvaiheen ongelmista huolimatta Sofia ja Rolf elävät onnellista nuorenparin elämää ja suhtautuvat tulevaisuuteen valoisasti ja odottavasti. Toiveissa on, että perhe pääsisi muuttamaan uuteen kotiin toukokuussa omenapuiden kukinnan aikaan :)
 
 
 
 Ellenin leipomuksia: ruisleipää ja joulukarkkeja

 
 Julia ihailemassa joulukuusta




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti