torstai 25. joulukuuta 2014

Villa Rosen joulu


Aika on mennyt siivillä Villa Rosessa. Päivät ovat vaihtuneet viikoiksi,  viikot kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi. Kevät on kallistunut kesään ja kesän lämpö viilentynyt syksyn tuuliksi ja viikkoja kestäneiksi harmaiksi sateiksi. Nekin ovat kuitenkin ehtineet jäätyä ikkunoita koristaviksi lumi-ja jääkiteiksi, sillä nyt eletään Villa Rosessa talvea ja joulua. On aika pysähtyä, koota perhe yhteen ja nauttia joulun rauhasta,  lämmöstä ja yhdessäolosta.

Joulusta nauttii täysin rinnoin pieni Sarah-tyttö,  joka on istahtanut aivan joulukuusen eteen katselemaan kirkkain silmin kiiltäviin papereihin käärittyjä paketteja. Sarah on kolmevuotias,  päättäväinen ja puhelias tyttö, jonka kasvamista Sofia ja Rolf ovat yhdessä ihmetelleet.  " Vastahan tyttö oli vauva!" he huokailevat. Mutta Sarah ei halua olla enää vauva. Vauvat ovat ikäviä,  sillä niiden kanssa ei voi keskustella,  ei ainakaan pikkuveljen Richardin,  joka osaa vain nukkua ja itkeä ja jota äiti ja isä kaikesta huolimatta tuntuvat palvovan.

Kuusta ihailemaan on tullut koko suku. Tamara ehti paikalle viimeisenä, sillä hän oli juuri saapunut kotiin kahden kuukauden Ranskan-matkaltaan, jonne hän oli halunnut lähteä toisen tyttärensä Julian ja tämän liikekumppanin Bethin kanssa. Pariisin muotiluomukset koristavat nyt nuorten naisten vaatekauppaa,  jonka he olivat nimenneet Petit Parisiksi.  Tamara kahvilan hoitaminen olikin matkan ajaksi jäänyt kokonaan Lisan vastuulle,  mikä ei Tamaraa huolettanut.  Hän luotti Lisaan kuin omiin tyttäriinsä.  Lisa hoiti kahvilaa myös silloin, kun Tamaran selkäkivut äityivät oikein hankalaksi.

Julian ja Bethin vaatekauppa menestyi loistavasti. Se oli saanut vakituisia asiakkaita ja sinne tultiin tekemään ostoksia muistakin kaupungeista.  Naisten kykyä haistaa muodin uudet tuulet arvosteltiin. Heidän vaatteitaan ja asusteitaan haluttiin laittaa päälle suurimpiin juhliin ja tilaisuuksiin.  Mutta kaupanpito ei ollut pelkkää seurapiirielämän kerman vaatettamista,  vaan kovaa työtä. Julia rehki aamusta iltaan ommellen pitsejä ja tyllejä,  nostellen painavia silkkirullia ja laskostaen kankaita. Hän ei edes muistanut, milloin olisi itse päässyt juhlimaan. "Huomenna pidän vapaaillan ja pyydän Bethin mukaani" hän ajatteli.



Villa Rose ja blogin kirjoittaminen on jäänyt minulta kokonaan viime keväästä,  kuten pelkäsinkin.  Työpaikan vaihtaminen vei kokonaan ajatukseni ja oikeastaan aikanikin ja syksy onkin kulunut töiden merkeissä. Nukkekotiharrastus ei kuitenkaan ole jäänyt, sillä olen joka maanantai ollut tuttuun tapaan Hiiden opiston nukkekotikurssilla. Olen saanut kunnostettua lasteni kavereille nukkekodin ja nyt haaveilen siitä, että voisin alkaa tehdä Julialle omaa asuntoa vaatekaupan yläpuolelle. Olen luvannut myös tehdä eräälle tyttäreni kaverille nukkekodin, joten tekemistä kyllä riittää! Mielessäni on myös kutkuttavia juonenkäänteitä Villa Rosen elämään. Selviääkö,  kuka olikaan se outo tumma mies, jonka Julia näin Petit Paris' n ikkunasta...?

2 kommenttia:

  1. Sitä minäkin mietin! Ja Richard tupsahti tarinaasi kuin tyhjästä - siis Sarahin pikkuveli. Mutta no, joskus tapahtumat etenevät nopeasti. Uskon kyllä, että Julia tapaa Salaperäisen Vieraan Miehen vielä uudestaan.

    VastaaPoista
  2. Sitä minäkin mietin! Ja Richard tupsahti tarinaasi kuin tyhjästä - siis Sarahin pikkuveli. Mutta no, joskus tapahtumat etenevät nopeasti. Uskon kyllä, että Julia tapaa Salaperäisen Vieraan Miehen vielä uudestaan.

    VastaaPoista