Isänpäivän viettoa Villa Rosessa

 

 

Villa Rosessa on vietetty isänpäivää ja koko perhe on ollut pitkästä aikaa koolla. Kaikkien huomio on luonnollisesti kiinnittynyt Sarahiin, joka kujertelee äitinsä sylissä ja ihmettelee ympärillä olevaa tohinaa. On mukava kuunnella kaikkien kuulumisia, erityisesti Sofian, joka on toipunut hyvin tuberkuloosista ja kertoo kaikille, kuinka on tutustunut Cafe Teapotissa Lisaan ja ystävystynyt tämän kanssa. Tamara on mielissään heidän ystävyydestään ja siitä, että on saanut Lisasta hyvän apulaisen itselleen kahvilaan. Lisa on työssään tarkka ja nopea ja kohtelee asiakkaita lempeän ystävällisesti. Tamara on tyytyväinen siihen, että molempien tyttärien elämä tuntuu nyt olevan mallillaan. Äitiys on tuonut Sofialle lisää itsevarmuutta ja Julia tuntuu löytäneen suunnan elämälleen ja keskittyy nyt täysin vaatekauppansa valmistumiseen. Rolf puolestaan viihtyy Johnin liikekumppanina, mutta muistaa nyt jarrutella työtahdin kanssa ja keskittyä myös perheeseensä.

 

Kaikki siemailevat tyytyväisinä Ellenin keittämää teetä ja nauttivat kakusta ja päivän kiireettömydestä. Spot ja Mouse loikoilevat sulassa sovussa lattialla Julian jaloissa. Tuli palaa kaakeliuunnissa ja lämmittää marraskuisen hyisen tuulen kylmentämää Villa Rosea.

 

"Muistatteko Elisabethin, Bethin?", kysyy Julia teenjuonnin lomassa ja katsahtaa tuttua seuruetta.  Sain häneltä tänään Pariisista kirjeen. "Muistan hyvin Bethin, lapsuudenystäväsi", sanoo Sofia ja ojentaa Sarahin Rolfin syliin. "Tehän olitte kuin paita ja peppu, niin hyvässä kuin pahassa." Sofia naurahtaa. "Nimenomaan. Beth vei minulta eräissä juhlissa kavaljeerin kesken tanssin", Julia hymähtää ja hymyilee, mutta hymyssä on mukana irvistystä. "Beth on asunut Pariisissa jo vuosia ja pitänyt siellä naisten vaatekauppaa, joka on laajentunut isoksi useita pieniä putiikkeja sisältäväksi tavarataloksi. Bethillä oli ollut osuus liikkeestä, mutta toinen omistajista oli ostanut hänet ulos." Julia vilkaisee perhettään. Kaikkien kiinnostus on siirtynyt Sarahista häneen ja jopa Rolf, joka oli tähän asti vältellyt katsomasta Juliaa, katsoo nyt häneen ja odottaa, mitä Julia seuraavaksi sanoo. Hänkin muistaa etäisesti Bethin, punatukkaisen tytön, jolla oli kirkas kuuluva ääni ja hymy, jossa oli mukana ilkikurisuutta, joka ainakin tuolloin oli hämmentänyt Rolfia. Hänen ikäisensä pojat olivat sekä ihailleet että pelänneet Bethin kaltaisen tytön suorasukaisuutta ja rohkeutta sanoa mielipiteensä suoraan ja kursailematta. Beth ei ollut jäänyt pikkukaupungin tytöksi vaan muuttanut ennen täysi-ikäiseksi tuloaan Pariisiin, eikä kukaan ollut kuullut hänestä mitään ennen tätä päivää.

 

"Beth on palannut Englantiin ja kuullut, että olen perustamassa omaa naisten vaatekauppaa. Hän haluaa tavata minut huomenna." Julia näpertää viininpunaisen pukunsa helmaa ja hänen kalpeille poskilleen on noussut punaiset läikät. "No, taidat tietää, mitä hän haluaa", puuttuu Tamara keskusteluun ja katsoo nuorempaa tytärtään, jonka otsaa ja nenänvartta ankara miettiminen rypyttävät. "Kyllä tiedän", Julia sanoo ja hänen katseensa siliää ja ryhti oikenee. "Menemme kahville - Pariisissa kahvinjuonti on muotia - ja puhumme asiat selviksi, myös ne, jotka jäivät selvittämättä kuusi vuotta sitten."

 

Julia näyttää valokuvaa, jonka Beth on hänelle lähettänyt. Kuvassa nuori punahiuksinen nainen seisoo huoneessa, joka ei ensi silmäyksellä näytä kaupalta. Kuvassa on kuitenkin kaunis raidallinen puku ja päivänvarjo sekä hatturasia. Beth ei katso kameraan, mutta hänen ilmeensä on täynnä päättäväisyyttä.

 

On aika laajentaa Villa Rosen henkilökaartia ja sekoittaa pakkaa Bethin saapumisella kaupunkiin ;) Beth poseeraa kuvassa lastemme Lundbyssa, jonka hätäisesti naamioin vaatekaupaksi, en tosin kovin onnistunein tuloksin. Toivottavasti Julian vaatekaupasta tulee aidomman näköinen :) Seuraavassa päivityksessä näette toivottavasti jo vilauksen Julian tulevasta kaupasta, jota nikkaroin parhaillani nukkekotikurssilla. Kaupan sisustamista innoittaa BBC:n ihana sarja Naisten paratiisi :)