Syksyn uusia tuulia

Sofia on palannut tuberkuloosisairaalasta kotiin ja elämä hapuilee eteenpäin Villa Rosessa kuin hidastetussa filmissä. Rolf keskittyy nyt täysin vaimonsa hoivaamiseen ja on jättänyt liiketoimien hoitamisen hetkeksi kokonaan Johnille. Hän tekee Sofian kanssa lyhyitä kävelyjä läheiseen puistoon, jossa he viettävät pitkiä hetkiä puistonpenkillä istuen käpertyineinä paksuun villahuopaan. Syyssateet ovat väistyneet ja antaneet tilaa kirpeille ja kauniille ilmoille. Sofian voimat ovat vielä heikot, mutta jokapäiväiset kävelyretket piristävät häntä. Usein he ottavat Sarahin mukaansa ja tyttö nauttii silminnähden puista putoilevien lehtien katselusta. Myös lintujen ja ohikulkevien ihmisten katselu on ajanvietettä, josta utelias lapsi pitää.

Tamaralla ja Julialla on myös riittänyt tekemistä omilla tahoillaan. Julian vaatekaupan kunnostaminen on vihdoin alkanut ja ennen likaista työtä pelännyt nuori nainen on nyt ottanut ohjat omiin käsiinsä ja auttaa tapetointipuuhiin palkattuja miehiä arkimekon helmat tapettiliisteristä tahraisina. Hän haluaa, että liike valmistuisi mahdollisimman pian, jotta hän pääsisi toteuttamaan unelmiaan naistenvaateliikkeen pitäjänä. Haasteet eivät häntä pelota, vaan päinvastoin hän tuntee tarvetta näyttää, että pärjää nyt omillaan. Päivän kiireet remonttipölyn keskellä ovat saaneet Julian ajatukset pois Rolfista ja hän on onnellinen siitä, että Sofia on palannut kotiin. Nyt Julia keskittyisi ainoastaan itseensä ja unohtaisi edellisten viikkojen murheet ja mielenheilahtelut.

Tamaralla on riittänyt Cafe Teapotin kanssa töitä aina kahvilan avajaisaamusta asti. Juliasta on ollut hänelle apua päivän askareissa, mutta tämän aloitettua vaatekaupan kunnostamisen on Tamaralla ollut kädet täynnä työtä. Hän onkin päättänyt hakea kahvilaansa reipasta apulaista hoitamaan pöytien pyyhkimisiä ja tarjoilua. Itse hän keskittyisi leivonnaisten valmistamiseen ja tilausten hoitamiseen. Tamara on kiinnittänyt kahvilan oveen lapun "Haetaan reipasta tyttöä apulaiseksi kahvilanpitäjälle".

Tamara on vaipunut ajatuksiinsa ja miettii tummat kulmat rypyssä nuorempaa tytärtään. Mikä tähän oli mennyt suudellessaan siskonsa miestä? Eikö riittänyt, että perheessä oli jo murhetta Sofian sairastumisesta? Tamara ei kuule oven kolahdusta, vaan hätkähtää nähdessään edessään nuoren vaalean naisen. Tämä sormeilee hermostuneena raidallisen mekkonsa helmaa, mutta jännittyneisyydestä huolimatta tytön ryhti on suora ja katse valpas. Tamara ei voi olla kiinnittämättä huomiota tytön silmiinpistävään hoikkuuteen ja vaatteiden nuhruisuuteen. Mekko on selvästi naisen parhaimpia, mutta sen pitsisomisteet repsottavat ja niiden alkuaan valkoinen väri on ajan kellastama.

"Olen kiinnostunut apulaisen paikasta", tyttö sanoo varmalla äänellä ja suoristaa selkäänsä. "Nimeni on Lisa Gilmor." Tamara laskee kädestään tiskirätin, jota oli unohtunut ajatuksissaan hypistelemään. Tyttö seisoo edelleen vakaana ja leuka aavistuksen eteen päin ojennettuna. "Oletko työskennellyt ennen kahvilassa?" Tamara kysyy. "Olen, mutta siitä on aikaa jo useita vuosia. Minulla on kaksi lasta ja mieheni kuoleman jälkeen..." tyttö keskeyttää puheensa ja huokaisee. "Olen ollut kotona lasten kanssa. Tarvitsisin kipeästi tämän paikan." Lisa on laskenut katseensa ruskeiden nahkasaappaidensa kärkiin mutta nostaa taas katseensa Tamaraan. Hänen siniset silmänsä katsovat suoraan Tamaraan. "Saat paikan", Tamara sanoo ja hänen ylitseen pyyhkäisee myötätunnon aalto. Lisa on joutunut elämässään selvästi koville ja nuoren lesken osa ei ole helppo. Tytössä on jotain, josta Tamara pitää. Sisukkuutta, päättäväisyyttä mutta myös nöyryyttä. Tamara ojentaa kätensä Lisalle ja tämä tarttuu siihen. Käsi on viileä ja hento, mutta puristus luja.