Huolia Villa Rosessa....

Mitä Villa Roseen kuuluu, kesän annettua sijaa syksylle? Villa Rosessa voidaan hyvin, mutta sen asukkaat ovat huolissaan, sillä kaduilla supistaan ja kuiskutellaan siitä, että kaupungin on vallannut tarttuva keuhkotauti. Ihmisiä on ohjeistettu pysyttelemään mahdollisimman paljon sisällä ja hoitamaan ulkona vain välttämättömät askareensa. Tamara on sulkenut Cafe Teapotin ovet toistaiseksi ja Rolf on koittanut hoitaa liiketoimiaan Johnin kanssa puhelimen ja faksin välityksellä. Ellen, Sofia, Rolf ja Julia istuvat Villa Rosen olohuoneessa ja tavailevat kadulta käsiinsä nappaamansa lentolehtistä.

"Tub- tuber-ku-loosi" tavailee Rolf lehtisestä ja lukee, mitä taudin oireista kirjoitetaan. ".... esiintyy kovaa yskää ja ysköksiä, kuumetta ja laihtumista. Hoitamattomana johtaa kuolemaan." Rolf laskee lehtisen kädestään ja katsoo seuruetta. Sofia on silminnähden kalpea ja puristaa rystyset lähes valkeina sylissään iloisena kujertelevaa Sarahia. Vauva on perheen huolista täysin tietämätön ja pyrkii nytkin hakemaan äitinsä huomiota nyhtämällä pienillä sormillaan äitinsä kiharaisia hiuksia, jotka pyrkivät irtoilemaan nutturan seasta vallattomina kiharoina. Sofia on sitonut vyötäisilleen kankaan siten, että Sarah on tiiviisti painautuneena häntä vasten liinan tukiessa Sarahin selkää. Tämä vapauttaa Sofian kädet, jotta hän pystyy tekemään omia pieniä kotitöitään. Ellenistä on Sofialle valtavasti apua, eikä tämä edes tahtoisi päästää Sofiaa keittiöön, vaan hätistelee hänet pois, vaikka Sofia mielellään auttaisi Elleniä ruoanlaitossa. Ellen puolestaan ei halua, että nuori rouva häärää keittiössä lapsi lanteillaan, vaan haluaa pitää keittiön omana valtakuntanaan. Usein Sofia onkin lähtenyt aamuteensä juotuaan kävelylle ja piipahtanut äitinsä kahvilaan maistelemaan leivonnaisia ja vaihtamassa päivän kuulumiset. Nyt tämäkin huvi pitäisi joksikin aikaa jättää, ja se saa Sofian otsan rypistymään. Kuinka pitkäksi aikaa heidän pitäisi linnottautua Villa Roseen?

"Koitetaan nyt rauhoittua", puuttuu Ellen keskusteluun. "Kukaan meistä ei ole vielä sairastunut, joten murehditaan vasta sitten, jos joku alkaa saada noita oireita, joita Rolf luki. Olen kuullut, että keuhkotautia hoidetaan menestyksellisesti vuoristossa, jossa vuoriston raikas ilma tekee hyvää sairaille keuhkoille. Kirjailija Emily Brontehan sairasti tuberkuloosia, mutta menehtyi kyllä siihen." Ellen vaikenee ja huitaisee sitten ilmaa kädellään. "Ei meistä kukaan kuole! Nyt keitän teetä kaikille ja jutellaan jostain mukavemmasta." Ellen lähtee esiliinan helmat liehuen keittiöön ja muut jäävät pohtimaan hänen sanojaan. "Isä kuoli keuhkotautiin, juuri tähän samaan, joka nyt riehuu valtoimenaan Lontoon kaduilla", Sofia miettii. "Jos isän tauti olisi selvinnyt aikaisemmin, hän saattaisi olla vielä elossa." Sofia nousee sohvalta ja huomaa Sarahin nukahtaneen. Hän lähtee kiipeämään portaita ja jättää Rolfin ja Julian keskustelemaan kahdestaan olohuoneeseen.

Cafe Teapotin yläkerran asunnossa Tamara silittelee hajamielisenä Mousen harmaaraidallista selkää. Hänen ajatuksensa harhailevat Tediin ja tämän sairauteen, joka vasta loppuvaiheessa luokiteltiin juuri tuberkuloosiksi. Tuolloin mitään kulkutautia ei ollut liikkeellä tai siitä ei ainakaan tiedotettu, vaan Ted oli saanut taudin ilmeisesti joltakin työmatkaltaan. Mies matkusteli paljon, eikä Tamara aina edes tiennyt, mistä tämä oli tulossa, kun jo pakkasi uudelleen matka-arkkuaan seuraavaa reissua varten. Nyt Tamaralle olisi tulossa yksinäiset ajat kahvilassaan, sillä asiakkaita ei saisi hetkeen pyytää kahvilaan ja Juliakaan ei pääsisi auttamaan äitiään. Julia oli usein nähty äitinsä apuna kaatamassa höyryävää teetä kuppeihin tai asettelemassa herkullisia leivonnaisia lasivitriiniin. Julia oli mielellään Tamaran apuna, kunnes pystyisi aloittamaan omat liiketoimensa vaatekaupassaan. Pukuja ja kenkiä hän tosiaan oli jo tilaillut, mutta itse liiketila täytyisi remontoida kokonaan, ennen kuin Julia voisi avata liikkeen. Tamara huohaisee ja tarttuu kirjaan, jonka kannessa lukee Kotiopettajattaren romaani.

Rolf ja Julia juttelevat hiljaisella äänellä kermanvärisellä satiinisohvalla istuen. Rolfilla on ollut kiireitä liiketoimiensa kanssa. Johnin kone- ja metallialan laajentuminen aina kodin helloihin ja valurautapatoihin asti on pitänyt molemmat miehet kiinni työssä. John on lähtenyt töihin aina aamuvarhaisella ja palanut kotiin iltamyöhään ehtiäkseen nähdä Sarahin vielä hetken hereillä ennen tämän nukahtamista kehtoonsa, jonne tyttö tosin ei enää kauaa mahdu. Johnin työkiireet ovat aiheuttaneet pieniä riitoja ja kireyttä Rolfin ja Sofian välille, ja se vaivaa Rolfia. Hän haluaisi antaa enemmän aikaansa perheelle, mutta ei voi toisaalta hellittää työtahtia nyt, kun on lupautunut liikekumppaniksi Johnille. Ala on kiinnostava ja kasvava ja heidän näkemyksensä asioista osuvat lähes saumattomasti yhteen. Rolf pitää rauhallisesta Johnista ja työpäivät sujuvat usein kiireestä huolimatta leppoisasti jutellen. John on myöntänyt Rolfille ikävänsä Juliasta pikkuhiljaa hellittäneen.

"Tämä eristäytyminen tietää takapakkia liiketoimille", Rolf huokaa Julialle ja hypistelee lentolehtistä kädessään. Tautia käsittelevän artikkelin vieressä on jonkin asiantuntijalääkärin kuva ja Rolf miettii, osaisiko Johnin lääkäriveli valaista asiaa heille lisää. Hän päättää, että ottaisi tähän yhteyttä myöhemmin samana päivänä. Rolf miettii, mitä Julia mahtaa ajatella. Ainakaan hän ei enää tunnu potevan ikävää Johniin, sillä kun Rolf on kesken työpäivänsä käynyt hörppäämässä pikaisesti iltaviiden teen Cafe Teapotissa, on hänen korviinsa usein kantautunut Julian iloinen hyräily tämän tuodessa tarjottimella teetä ja herkkuja pöytiin, jotka usein ovat täynnä keskenään iloisesti rupattelevia asiakkaita.

Vuorotteluvapaani on alkanut ja tuntuu, että kotona olisi kaikenlaista pientä puuhasteltavaa, joiden olemassaoloa en oikein edes huomannut töissä ollessani. Marja- ja omena-aika on parhaimmillaan ja olenkin saanut tehtyä mehua mehumaijalla, leivottua ja jopa keitettyä omenasosetta, jota en ole moneen vuoteen tehnyt. Myös pihatyöt kaipaavat tekijäänsä. Orapihlaja-aidan leikkaamiseen meni monta päivää ja tästä on muistona käsissä ja jaloissa risteilevät verinaarmut. Vaikka kesä onkin kallistumassa syksyyn, saa nurmikkoakin vielä leikata ahkreasti.

Nukkekotinäpertely on nyt jäänyt vähemmälle erityisesti Villa Rosessa ja Tamaran kahvilassa, josta ainakin verhot ja jokunen taulu vielä puuttuu. Lapsemme saivat myös ensi kertaa kokea kihomadot, minkä takia lelut ja myös Villa Rose ovat eristyksessä ainakin kuukauden. "Paketoin" Villa Rosen kontaktimuoviin ja kehittelin tarinaan kulkutaudin, minkä takia talon asukkaat ovat jonkin aikaa karanteenissa. Kaikkea sitä pitääkin sattua, myös nukkekodissa ;)

Olen alkanut kunnostaa lapsilleni vanhaa Lundbyta, josta tulee minibratzeille moderni koti. Vaihteeksi onkin ollut kiva tuunata valmista nukkekotia, eikä tehdä kaikkea itse alusta asti :) Odotan kuitenkin innolla Hiiden opiston Oma nukkekoti kultaakin kalliimpi -kurssin alkamista 2.9. Täällä tarkoitukseni on alkaa tehdä Julian vaatekauppaa, joka tulee siis Villa Rosen katutasoon.

Villa Rose ja Cafe Teapot ovat siis toistaiseksi saaneet olla rauhassa näpertelyltäni, mutta niiden asukkaat elävät silti omaa elämäänsä, vaikka eristyksessäkin. Nuket ja niiden parissa askartelu ovat usein mielessäni, mutta aika ei vain tahdo aina riittää kaikkeen, vaikka haluaisikin. Tyttäreni on aloittanut koulun tänä syksynä ja hänen koulunkäyntinsä seuraaminen on minulla myös osa päivärutiinia. Usein ehdinkin vasta illalla - pihatöiden, ruoanlaiton ja tytön läksyjen tarkistamisen jälkeen - miettiä, mitä Villa Roseen kuuluu. Tällöin olen jo niin väsynyt, että aiottu puuhastelu, vaikkapa verhojen miettiminen nukkiksen makuuhuoneeseen, saa jäädä toiseen hetkeen :)