Cafe Teapot

                       


Tamaran kahvila on viimeinkin saanut nimen: Cafe Teapot. Ajatus nimestä kypsyi pitkään Tamaran mielessä ja vahvistui sen jälkeen, kun Christine Shultz oli tuonut hänelle lahjaksi kauniin vaaleankeltaisen keraamisen teepannun, jonka Tamara oli heti laittanut kahvilaan näkyvälle paikalle. Kun tuolitkin viimein olivat saapuneet kahvilaan, oli kaikki valmista kahvilan avaamista varten. Toki jotain pientä vielä puuttui, mutta Tamara ei ollut huolissaan, vaan uskoi, että kahvilan oikea olemus tulisi esille asiakkaiden myötä. Nyt Cafe Teapot kullanvärisine tapetteineen, pitsisomisteineen ja keveine tuolineen henki rauhallista englantilaista tunnelmaa, jossa kuitenkin oli havaittavissa vaikutteita myös Ranskasta, jonka elegantteihin kahviloihin Tamara oli kevään Pariisin-matkalla ihastunut.

Kahvila oli ollut nyt auki kaksi päivää ja asiakkaat olivat ottaneet uuden tulokkaan vastaan varovaisen uteliaina. Teen aromikas tuoksu ja houkuttelevat leivonnaiset ikkunassa ja myyntitiskillä olivat pysähdyttäneet ohikulkijoita, joista osa oli hidastanut askeleitaan mutta kävellyt lopulta ohi, osa astunut uteliaina sisään. Muuan vanhempi rouva oli istahtanut teekupposen äärelle ja kiitellyt Tamaran uunituoreita leivonnaisia sekä kahvilan hillittyä mutta raikasta sisustusta. Eräs kiireinen nuori liikemies - joka oli seisaaltaan hörppinyt teensä - oli puolestaan ilahtunut siitä, että tähän kortteliin oli noussut uusi kahvila sopivasti hänen työmatkansa varrelle. Tamara oli tyytyväinen siihen, että asiakkaita oli heti alkanut käydä kahvilassa aamuteellä tai lukemassa iltapäivällä sanomalehden.

Eräänä hyvin kuumana iltapäivänä kahvilaan saapui ei-toivottu asiakas. Tamaran oli ollut kuumuuden takia pakko pitää kahvilan ovea auki, jotta ilma edes hiukan vaihtuisi pienehkössä tilassa. Hän oli juuri nostanut tuoreita sämpylöitä uunista ja pyyhki käsiään esiliinansa helmoihin, kun kahvilaan asteli muina miehinä - tai naisina kuten Tamara myöhemmin tajusi - harmaaraidallinen kissa. Tamara oli päästänyt suustaan pienen kiljahduksen,  ei siksi että hän pelkäisi kissoja, vaan koska kissalla oli ollut suussaan hiiri, jonka se oli pudottanut kahvilan lattialle. Tamara oli ottanut käteensä luudan, jolla hän oli saanut ajettua kissan hiirineen ulos. Ovi oli ollut pakko laittaa tiukasti säppiin, minkä takia Tamara oli hikoillut kuumuudessa koko päivän eivätkä asiakkaatkaan olleet sinä päivänä löytäneet kahvilaan kovin runsasluluisina.

Koko kesä oli ollut lämmin ja suorastaan helteinen, eivätkä päivät osoittaneet viilenemisen merkkejä kesän käännyttyä syksyyn. Kahvilan asiakaskunta alkoi pikku hiljaa vakiintua ja Tamara oli joutunut antamaan periksi myös kissan suhteen, joka oli useampana päivänä työntänyt harmaaraidallisen päänsä ovenraosta sisään, naukaissut ja tassutellut sisälle kahvilaan. Tamara oli koittanut ajaa kissaa tiehensä, mutta se oli tullut takaisin, tosin ilman hiirtä. Lopulta Tamara oli antanut periksi ja ottanut kissan itselleen. Hän oli ristinyt kissan Mouseksi ensikohtaamisen takia, jolloin Mouse oli riiputtanut suussaan kuollutta hiirtä. Myös kissan hiirenharmaa turkki toi Tamaran mieleen hiiren. Kissa ei Tamaran onneksi juurikaan viettänyt aikaa kahvilassa, vaan Tamaran asunnossa kehräten mukavasti joko Tamaran nojatuolissa tai pehmeällä matolla.

 

 



Lämmin kiitos kaikille, jotka ehdotitte nimeä Tamaran kahvilalle! Päädyin lopulta Sanna Ruonalan ehdottamaan nimeen Cafe Teapot, koska nimi viehätti minua lyhyydellään ja sillä, että se heti viittasi kahvilaan ja teehen, jota englantilaiset mielellään siemailevat. Nimen valinta oli vaikea, sillä ehdotusten joukossa oli useita nimiä, jotka olisivat sopineet Tamaran kahvilalle.

Mouse-kissa on löytö Forssan markkinoilta ja päätyi Tamaralle. Ensin harkitsin sitä Villa Rosen kissaksi, mutta tuskinpa Spot olisi hyväksynyt kissaa taloon ;)