tiistai 24. syyskuuta 2013

Suudelma

Sofia herää yöllä kovaan yskään, joka ei ota hellittääkseen. Hän nousee sängyllään istumaan ja rajut yskänpuuskahdukset vavisuttavat hänen vartaloaan. Rolf nousee myös istumaan ja ojentaa yölampun valoa lähemmäksi Sofiaa. Tämän kasvot ovat kalpeat ja kämmen, joka juuri on peittänyt suuta tukahduttaakseen yskän, on pienten veripisaroiden pilkuttama. Näky saa Rolfin säntäämään ylös sängystä. Sofia on painunut takaisin tyynylleen ja vaikertaa hiljaa. Rolf vetää päällysvaatteita yöasunsa päälle ja sopertaa jotain Sofialle. Hän harppoo porrasaskelmat alakertaan ja päättää soittaa Johnin lääkäriveljelle Williamille heti, vaikka tietää, että todennäköisesti herättää tämän kesken unien. Kello näyttää aamuneljää ja muut talossa nukkuvat tietämättöminä Rolfin hädästä. Vain Spot nostaa päänsä tassujensa varasta ja päästää lyhyen matalan haukahduksen, jonka Rolf vaientaa kuiskauksellaan.

"Välittömästi", kuuluu Williamin ääni langan toisesta päästä. "Sofia täytyy saada välittömästi sairaalaan, josta hänet todennäköisesti kuljetetaan Alpeille saamaan asianmukaista hoitoa keuhkotautiin." Rolf ei tiedä mitä sanoisi Williamille. Hänen sisintään kylmää ja jalat tuntuvat yhtäkkiä lyijynraskailta. "Minä lähden sinua vastaan ja hoidan Sofian jatkokuljetuksen kaupunginsairaalasta eteenpäin. Jää sinä kotiin Sarahin luokse. Hän tarvitsee sinua." Rolf kuulee oman henkäisynsä ja sopertavat sanansa, jotka hän saa vaivoin lausutuksi:" Selviääkö hän...?" Williamin vastaus tuntuu kestävän ikuisuuden, ja vaikka heti on lyhyt, ehtii Rolf siinä ajassa kelata läpi elämänsä viimeiset vuodet aina Sarahin syntymään asti. Hän muistaa, kuinka tapasi Sofian ensimmäisen kerran. Kyseessä olivat olleet hänen serkkunsa järjestämät illalliset, jonne Sofia oli saapunut kahden ystävättärensä kanssa, joista toinen oli ollut Rolfin serkun kihlattu. Rolf oli heti alkuillasta kiinnittänyt huomionsa vaaleaan neitoon, joka oli hiukan hämmentyneen näköisenä seissyt ystävättäriensä seurassa katsellen kuitenkin koko ajan uteliaana juhlaväkeä. Rolf oli kävellyt Sofian ohi niin, että hänen pukunsa toinen hiha oli hipaissut Sofian kermanvaalean silkkipuvun hihansuiden pitsiröyhelöitä. Sofia oli nostanut katseensa häneen ja hymyillyt. Rolf oli jopa erottanut pienet pisamat hänen nenänvarrellaan ja rakastunut hetkessä. Myöhemmin illalla hän oli uskaltautunut tämän kauniin neitosen juttusille ja he olivat tanssineet muutaman tanssin. Rolf oli kysynyt Sofialta pahastuisiko tämä, jos Rolf kosiskelisi häntä. Sofia oli punastunut ja todennut, ettei pahastuisi mutta että hänen isänsä saattaisi haluta sanoa asiaan jotain. Tästä illasta alkaen he olivat tapailleet tiheästi, Tedin suostumuksella tietenkin.

"Kyllä hän selviää, mutta hoito vuoristossa voi kestää kuukausia."

Rolf huokaisee raskaasti. Hän kiipeää takaisin yläkertaan ja herättelee kevyesti Sofiaa, joka tuntuu nyt kuumeiselta. Sarah nukkuu kaikesta tietämättömänä lapsen syvää unta. Rolf nostaa Sofiaa kainaloista ja pyytää tätä kävelemään alakertaan, jossa he odottaisivat Williamin saapumista. Rolf hämmästelee Sofian tyyneyttä ja tuntee, kuinka hänen oma sydämensä takoo kiivaana rinnassa. Rolf auttaa Sofian istumaan olohuoneen divaanille ja huomaa, että valoja on alkanut syttyä Villa Rosen huoneisiin. Hetken päästä heidän luokseen ovat tulleet Ellen ja Julia, joka on käynyt myös naapurustossa herättämässä Tamaran. Kaikki ovat hiljaa, eikä kukaan uskalla lausua sanaa tuberkuloosi.

Päivä on jo pitkällä Villa Rosessa, jossa jokainen tuntuu nyt varovan toistensa kohtaamista. Rolf istuu edelleen divaanilla pää käsien välissä, eikä tiedä, onko torkahdellut välillä vai ollut hereillä. Oli niin tai näin, koko tilanne tuntuu hänestä painajaiselta, josta hän haluaisi vain herätä. Hän säpsähtää ajatuksistaan, kun tuntee Julian käden harteillaan. Julia istahtaa Rolfin viereen ja huokaisee hänkin raskaasti. Juliakaan ei ole saanut nukutuksi ja hänen jo ennestään vaaleat kasvonsa ovat nyt maidonvalkoiset. Rolf nousee seisomaan kädet yhä kasvoillaan. "Rolf...", Julia äännähtää. Hänkin on noussut seisomaan ja vetää nyt Rolfin käsiä pois tämän kasvojen edestä. "Sofia selviää kyllä!" hän huudahtaa, mutta ei saa Rolfia vakuuttuneeksi. Mies seisoo hänen edessään päätään riiputtaen ja hetken mielijohteesta Julia tarttuu kiinni Rolfin kasvoihin, joihin tumma parransänki luo varjoja. Hän painaa kevyesti huulensa Rolfin huulille ja tuntee, kuinka mies hätkähtää. Julia suutelee Rolfia uudelleen ja mies vastaa hänen suudelmaansa kiihkeydellä, joka hämmentää Julian. Hän irrottautuu miehen syleilystä ja ryntää pois huoneesta punaiset hiukset hulmuten. Rolf jää huoneeseen Julian suudelma yhä huulillaan hämmentyneenä, väsyneenä ja peloissaan.

4 kommenttia:

  1. Voih!!Nyt odotan jo innolla jatkoa...En malta odottaa,mitä tulee tapahtumaan vielä!!Jännityksellä jäädeb odottamaab lisää!!Terkuin:Milla

    VastaaPoista
  2. Kyllä tämä jännittää jo vähän itseänikin ;) Kiva, jos bogitarinani kiinnostaa sinua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. So exciting! Does S survive? What about you and your real - life children? I hope they make it.

      Poista
  3. No huh. Menipä jännäksi :)

    VastaaPoista