Sofian ja Rolfin perheessäkin vietetään joululomaa. Aika tuntuu pysähtyneen niin ulkona kaduilla kuin sisällä, jossa perhe on saanut nauttia Ellenin tekemistä jouluherkuista. Lunta on satanut hiljalleen monena päivänä, mutta nyt sää on lauhtunut ja Spot-koirakin on uskaltanut pistää nenänsä ulos usean päivän sisällä olon jälkeen. Perheen naiset ovat ilosta kiljahdellen aukaisseet joululahjoja, joista on kuoriutunut mm. hajuvesipulloja ja kuusenkoristeita.

1:1-kodissa on oltu muutama päivä reissussa mummolassa. Lapset (ja aikuisetkin) ovat päässeet nauttimaan kylpylässä pulikoinnista ja on ollut mukava käydä valmiiseen ruokapöytään. Huomenna autonnokka suunnataan kuitenkin jo kohti kotia. Vuoden vaihtumista juhlitaan ystäväperheen luona ja tämän jälkeen äiti ja lapset saavat vielä jatkaa viikon verran lomailua isän mennessä töihin.

Loma on ollut rauhoittumisen ja joutinolonkin aikaa, mutta minulla kyllä sormet syyhyävät jo nukkekotiprojektin pariin :) Haaveissa olisi kuitenkin kokeilla nukentekoa (salaperäistä mieshahmoa kenties...) ja tarkoitus olisi saada myös maalattua nukkekodin ikkunanpielet, joita varten olen hamstrannut jäätelötikkuja koko syksyn. Nukkis kaipailee myös ulko-ovea ja keittiön kalusteita. Tosin viktoriaanista aikaa kunnioittaen en sinne aio hankkia puuliettä kummempaa ruoanvalmistusta varten, enkä tietenkään keittiönkaappeja saarekkeineen tai muine moduuleineen. Liesi, avohyllykkö ja jonkinlainen työskentelytaso riittänevät. Jälkimmäisen ajattelin askarrella itse. Pikkiriikkiset-sivusto on herättänyt minussa innostuksen kokeilla pahvihuonekalujen tekemistä. Saa nähdä, mitä siitä tulee...

On ihanaa olla lomalla :)

Tamara tuli taloon

Tamara Lydia Gibson, Sofian äiti, saapui tänään nuorten luo kertomaan miehensä ja Sofian isän Tedin heikentyneestä teerveydentilasta. "Isä on otettu sisälle yksityiseen sairaalaan tähän aivan lähelle", Tamara sanoo hiljaisella äänellä. "Äiti...voit asua meillä niin kauan kuin haluat", Sofia kuiskaa ja hipaisee äitinsä olkapäätä. Tamara nostaa teekupin huulilleen ja hörppää kuumaa juomaa pienin kulauksin. "Kiitos", "isä on hyvissä käsissä, tri Stone on arvostettu lääkäri ja tuntee tässä kaupungissa keuhkosairaudet parhaiten. Älä ole huolissasi." Äiti ja tytär hiljenevät. Julia, joka oli vasta nyt saapunut huoneeseen käveltyään raikkaassa pakkassäässä pitkin kaupungin pakkasen ja hennon lumisateen jäljiltä liukkaiksi muuttuneita katuja, puuttuu keskusteluun: "Äiti, mitä aiot sitten kun...?" "Kun isä on kuollut", Tamara jatkaa. "Olen ajatellut, jos idea teistä vain hyvältä tuntuu, perustaa Villa Rosen yhteyteen kahvilan." Siskokset katsahtavat toisiaan. Lusikat kilisevät teekuppien valkeaa posliinia vasten. Rolf rykäisee. "Mutta sehän on hieno idea!" Sofian silmät kyyneltyvät. Tämä on myös ollut hänen unelmansa ja on oikeastaan helpottava ajatus, että äiti ottaisi kahvilan hoidosta vastuun. Hän voisi olla apulaisena. "Voimme hoitaa kahvilaa yhdessä, äiti", hän sanoo ja astuu askeleen lähemmäksi Tamaraa, joka on kiittänyt teestä ja noussut pöydästä. "Sen teemme tyttöseni", Tamara vastaa ja syleilee tytärtään.

 

 

Tamaralla on mukanaan hänestä ja isästä otetut nuoruudenkuvat, jotka pääsevät Villa Rosen seinille,kunhan talo kesän kynnyksellä valmistuu.

 

                    

Ehdin myös eilen askarrella nukkekodin asukkaiden joulukuuseen lisää koristeita. Helppoa puuhaa, joten näitä uskon tekeväni lisää joululoman aikana!

 



 

 

 

 



 

 

Tänään olen laitellut joulua niin 1:1 kodissa kuin Sofian ja Rolfin asunnossa. Olen laitellut lasten kanssa joulutonttuja ikkunoihin ja piparitaikina odottaa keittiön pöydällä sulamista, jotta voin aloittaa piparkakkutalon tekemisen. Pitäisiköhän yrittää tehdä miniatyyrikokoinenkin piparkakkutalo...? ;)

Lapset ovat viettäneet tänään perjantaina kanssani kotipäivää, koska tyttärelle nousi eilen kuume kesken eskaripäivän. Lasten katsellessa Niko lentäjänpoikaa videolta olen minä askarrelut pieniä joululahjapaketteja miniatyyriasukkaille. Rolf niitä onkin sitten kelkan kanssa vienyt Sofian ja Julian ihailtavaksi.

Joulu saa tulla :)

Tänään maanantaina joulukuun 10.päivänä tuntuu, että mikään ei suju. Työpäivä oli raskas ja iltaisin omaa aikaa jää lohduttoman vähän. Tämä blogin ymmärtäminen takkuaa. En tiedä, mistä mitäkin kommervenkkejä tänne löytyy ja miten tätä yksinkertaisesti tehdään. En ole tekniikan ihmenainen vaan pikemminkin tyyppiä lyijykynä ja paperi. Ehkä tämä tästä...

Tuntuu että Sofian ja Rolfinkin tarina on pysähtynyt odottamaan jotain käännettä tai ratkaisua. Lapset löysivät tänään jemmaamani vauvanuken, jonka ei ole vielä aika syntyä perheeseen. Perustelin vain lapsille, että Sofialla ei ole vielä masuvauvaa, tyytyivät siihen. Koska Villa Rosen rakentamisessa on pieni taukovaihe menossa (nukkekotikurssi on joulutauolla), ei tarinakaan päässäni ota edistyäkseen. Nuket vain olla möllöttävät väliaikaisasunnossaan teetä hörppien tai takkatulen loimotusta katsellen (pahuksen ledivalot vain kestävät liian vähän aikaa!) odottaen selvästi, että jotain tapahtuisi. Aika Ikea-asunnossa on pysähtynyt kuin muumien elämä Muumilaaksossa talvella muumiperheen nukkuessa talviunta.

Odotan kovasti joululomaa, jollon aikaa toivottavasti on enemmän myös Villa Roselle. Tarkoituksena olisi löytää nuorenparin tulevaan keittiöön vanha viktoriaaninen liesi ja ehkäpä askarrella joitakin huonekaluja. Myös ikkunanpielet pytinkiin pitäisi valmistaa jäätelötikuista :)

Odottavan aika on pitkä....Tätä mieltä ovat varmasti Sofia ja Rolfkin.

Miten ajatus Villa Rosesta syntyi?

Ajatus Villa Rosesta sai alkunsa oikeastaan halusta löytää uusi harrastus rankan työn vastapainoksi. Pidän käsillä tekemisestä ja olen harrastanut aikaisemmin mm. keramiikkaa. Liikunta, erityisesti kuntosalilla käynti, on minulle ollut aina tärkeää, mutta ajatus löytää jokin uusi käsityöharrastus alkoi viritä päässäni, kun selailin paikkakuntani työväenopiston kurssitarjontaa....Olin jo edellisenä syksynä bongannut nukkekotikurssin opiston sivuilta, mutta silloin tämä harrastus vain viivähti jossain ajatusten takamailla. Tänä syksynä se iskeytyi otsalohkooni täysillä ja sitten se olikin menoa :)

Kyselin muutamilta tuttaviltani nukkekotiharrastuksesta ja otinkin parista vinkistä vaarin ja päädyin tilaamaan nukkekodin "raakaversion". Tämä on kuulemma aloittelijalle parempi ratkaisu kuin väkertää koko pytinki raakalaudasta itse...Hyvä päätös, sillä jo valmiit seinätkin tapetointeineen, maalaamisineen ja saranointineen sähköistämisestä puhumattakaan teettävät töitä! Villa Rose on nyt -muutaman kuukauden nukkekotikurssilla käynnin jälkeen - vasta alkutekijöissään: seinien tapetoinnit ja maalaamiset ovat valmiit, mutta muuta saakin sitten vielä odotella.

En ole kuitenkaan jäänyt uuden harrastuksen kanssa lepäämään laakereilla, vaan olen kehitellyt tarinaa viktoriaanisen ajan Englannista ja talon asukkaista päässäni sitä mukaa mitä päivätyöltäni ja kahden 7- ja 5-vuotiaan lapsen sekä vanhan omakotitalon hoidolta olen ehtnyt. Tarina nuorestaparista Sofia Esmeralda Gibsonista ja lordi Rolf Halbournista alkoi syntyä vähitellen. Seikkailtuani muutamilla loistavilla nukkekotisivustoilla ja nettikaupoissa löysin taloon sopivat nuket - ja näin elämä Villa Rosessa alkoi syntyä. Tai pikemminkin Sofian ja Rolfin "evakkokodissa", jonka hätäpäissäni kyhäsin Ikean hyllykköön (ei todellakaan edusta viktoriaanista tyyliä...!)

Sofia ja Rolf (vastanainut pari) asuvat nyt ensimmäistä omaa kotiaan. He ovat onnellisia mutta hämmentyneitä, sillä moni asia entisessä lapsuudenkodissa on muutoksessa. Sofian äidillä on murhetta ja surua, sillä Sofian isä on vakavasti sairas. Äiti valmistautuu pahimpaan ja tytärtä tietysti huolettaa äidin kohtalo. Sofian pikkusiskolla Julia Isadoralla on myös huolia omassa elämässään. Muutaman vuoden vanha avioliitto kaupparatsu Johnin kanssa rakoilee...John ei ole ollut uskollinen nuorikolleen ja Julia tarvitsee nyt rauhaa ja etäisyyttä ajatella elämäänsä. Sofia lupasi ottaa Julian asumaan hänen ja Rolfin luokse, vaikka nuoripari itsekin oli vasta perustanut yhteisen kodin.

Julian mukana nuorenparin kotiin saapui myös perheen uskollinen sisäkkö Ellen, joka tomeralla otteella ja rauhallisuudella on tuonut lapsuudenkodin tuulahduksia Sofian elämään ja rauhoittanut hänen hämmennystään. Ellen pitää huolen sekä väliaikaisen asunnon että Villa Rosen siisteydestä ja huolehtii siitä, että kaikki saavat herkullista ruokaa pöytään. Pian on tulossa perheen ensimmäinen joulu omassa kodissa. Joulukuusi on hankittu ja joulukarkkeja valmistettu. Uutta elämää opetellaan vähitellen :)

 

Villa Rose on tässä kovin lohduttoman näköinen muutaman seinän töröttäessä pystyssä ilman maaleja tai tapetointia rapatusta kivisestä ulkoseinästä puhumattakaan. Vaikka Villa Rosen nimessä ruusu mainitaankin, tulee julkisivu olemaan väriltään kermanvaalea valkoisine koristekivireunuksineen. Kunhan perhe on asettunut kunnolla taloksi - noin vuoden päästä - haaveilee Sofia perustavansa kodin yhteyteen kahvilan, jossa äiti voisi mahdollisesti olla mukana auttamassa tytärtä alkuun.

 

 

 

Villa Rose tulee siis olemaan kolmikerroksinen korkea kivitalo, jossa alimmassa kerroksessa on keittiö, keskimmäisessä olohuone ja ylimmässä kerroksessa makuuhuone ja pieni kylpyhuone. Tilaa ei ole liikaa, mikäli perhe vielä kasvaa...

 

 

 

Kaikista Villa Rosen rakennusvaiheen ongelmista huolimatta Sofia ja Rolf elävät onnellista nuorenparin elämää ja suhtautuvat tulevaisuuteen valoisasti ja odottavasti. Toiveissa on, että perhe pääsisi muuttamaan uuteen kotiin toukokuussa omenapuiden kukinnan aikaan :)

 

 

 

 Ellenin leipomuksia: ruisleipää ja joulukarkkeja

 

 Julia ihailemassa joulukuusta







Tervetuloa Villa Roseen!

Tänään joulukuun 9. päivänä päätin aloittaa oman blogin Villa Rosen elämästä. Jännittää, sillä Sofia Esmeralda Gibsonin ja Rolf Halbournin tarina on vielä kovin keskeneräinen, olenhan harrastanut nukkekotiulua vasta syksystä asti.

Villa Rose ei itse asiassa ole vielä edes valmistunut, tämä nuorenparin upea viktoriaaninen ensimmäinen oma koti :) Sofia ja Rolf joutuvat olemaan evakossa ainakin kevääseen, elleivät kesään asti odottaessaan kodin rakennusprojektin valmistumista. Väliaikaisessa majoituksessa (kaksikerroksisessa pienessä talossa) on ahdasta, sillä samaa asuntoa asuvat myös Sofian pikkusisko Julia Isadora ja perheen sisäkkö Ellen. Pikkusiskon muutto samaan asuntoon hieman hämmensi Sofiaa, mutta hyväsydämisenä hän lupautui majoittamaan siskon joksikin aikaa, koska tällä on menossa välirikko huikentelevaisen miehensä Johnin kanssa.

Nyt pienessä asunnossa valmistaudutaan jouluun. Tässä kuvassa koko perhe nauttii teestä ja leivoksista Spot-koiran vahtiessa vieressä herkkupaloja.

 

 

Kuvassa vasemmalla Rolf ja hänen vieressään Sofia. Julia istuu uudella divaanisohvalla ja Ellen tarjoilee nuorille teetä.