Vierailulla Villa Rosessa

Rolf ja Sofia kävivät pitkästä aikaa yhdessä tutustumassa Villa Rosen rakennustyömaalle. He kävivät ihastelemassa vihreänsävyistä keittiötä ja miettivät, mahtaako sinne tilattu puuhella tulla jo ensi viikon aikana. Lattioiden teko on vielä kesken, mutta keittiön kaakelilattia valmistunee jo muutaman päivän päästä. Olohuoneen kullansävyinen tapetti sai Sofian huokailemaan ihastuksesta, mutta ylimmän kerroksen vaaleanpunainen makuuhuone oli vielä niin kesken, että sinne nuoripari ei päässyt vielä tutustumaan.

Kauaa he eivät jaksaneet Villa Rosessa seisoskella, sillä Sofian kasvava vatsa sai hänet hengästymään helposti ja pitkä jalkojen päällä oleminen väsytti. Vaikka pahoinvointi olikin väistynyt, vaivasivat Sofiaa turvonneet jalat ja liitoskivut, jotka vihloivat usein niin, että Sofian oli levättävä pitkiä aikoja sängyllä ja annettava Tamran ja Ellenin hoitaa häntä. Sofian lääkäri kävi lähes viikottain tutkimassa hänet ja oli määrännyt hänet vuodelepoon valtaosaksi päivää. Se huolestutti Sofiaa, vaikka lääkäri olikin sanonut, että vauvalla oli kaikki kunnossa. Vuodelepo oli varovaisuutta ennenaikaisen synnytyksen varalta. Kesään oli vielä aikaa, eikä Sofia halunnut riskeerata omaa tai vauvan terveyttä. Niinpä hän sitkeästi lepäsi tuntikausia sängyllään katsellen Ellenin touhuja keittiössä ja juoden kiltisti Tamaran hänelle kaataman teekupposen tai lihaliemen. Jalat ylös nostettuina hän katseli Julian alas painunutta päätä tämän kirjoittaessa Johnille kirjettä (he olivat aloittaneet kirjeenvaihdon) ja toisinaan nukahti nähden unia vauvasta ja Villa Rosesta. Vaikka kevät oli jo pitkällä, oli Sofia usein pitkästynyt. Siksi olikin mukavaa päästä katselemaan Villa Rosen edistymistä ja huomata, että heidän kotinsa valmistui vähitellen. Jännitys kupli Sofian rinnassa hänen ajatellessaan edessä olevia muutoksia: vauvan syntymää ja muuttoa ensimmäiseen omaan kotiin.



Sofia ja Rolf Villa Rosen keittiössä

Olohuoneen tapetissa on kultakuvioita

 

Julia lukee kirjaa, kun Sofia lepäilee.



Lomalla on ihanaa!

Lomalla on ihanaa! Tänään olen ehtinyt tehdä kaikkea sellaista, mihin arkena eivät vuorokauden tunnit riitä. Olemme perheen kanssa käyneet hiihtämässä, ja yllättävää kyllä kuopuksesta, 5-vuotiaasta vintiöstä - on tämän talven aikana sukeutunut perheen hiihtokuningas! Poika sivakoi perässäni sellaista vauhtia, että sain todella lykkiä sauvaa toisen eteen pitääkseni pojan kannoiltani edes muutaman metrin päässä. Hiihtämisen lisäksi olen ehtinyt askarrella nukkekotiin lautashyllyn, josta tosin tuli kaikkea muuta kuin kaunis. Hylly on tehty pahvista, jäätelötikuista ja kahvitikuista. Aikaisempi hyllyni onnistui paljon paremmin ja oli lisäksi helpompi väkertää. Ehdin myös tehdä pari marjapiirakkaa. Ikäväkseni mustikan näköisiä helmiä ei kokoelmistani löytynytkään, joten toinen piirakka on joko kiivipiirakka tai karviaismarjapiirakka. Piirakat eivät kuvassa ole vielä uunia nähneet...Täytyy toivoa, että uunissa käyttäminen tekisi niistä vähän aidomman näköiset.

Tiistaina lähdemme pikku reissuun: hotelliyö Turussa ja piknik-risteily tuo lomaamme hiukan matkailun tuntua. Olen luvannut tyttärelle, että hän saa ostaa itselleen pienen keijunuken, mikäli sellainen löytyy Casagrandesta. Jos keiju löytyy, alan miettiä seuraavaa nukkisprojektia, eli keijutaloa :) Miniatyyrimaailma on niin kiehtova!



Ellen ja Tamara katselevat hankkimaansa lautashyllyä, jonka paikka olisi seinällä mutta joka laitetaan sille kuuluvalle paikalleen vasta Villa Rosen keittiöön.

           

 

 

Odotusta...

Snow Whiten asukkaat uinailevat jonkinlaisen pysähtyneisyyden tilassa. Ollaan kevättalvessa ja päivät kulkevat omalla painollaan; Sofian ja Julian mielestä hitaasti, Ellenin mielestä liian nopeasti, sillä asunnossa on paljon laitettavaa, varsinkin nyt, kun perheeseen odotetaan uutta jäsentä. Kyllä, Sofian taannoinen pahoinvointi oli juuri sitä, mitä Tamara epäilikin: nuori nainen on pieniin päin ja perheeseen odotetaan vauvaa kesän kynnyksellä. Sofian väsymys ja huonovointisuun ovat hellittäneet ja hän on nuoren odottavan äidin tapaan touhukas ja haluaisi jo saada valmiiksi kaiken vauvaa varten. Tamara on koittanut hillitä tyttärensä intoa, sillä hän tietää, kuinka hauras ja särkyvä onni voi olla. Koko perhe oli käynyt edellisenä päivänä kertomassa vauvauutiset isä-Tedille, joka oli liikuttunut uutisesta silminnähden, mutta ollut niin väsynyt, että ei ollut jaksanut jutella heidän kanssaan kuin hetken. Sofiasta oli tuntunut surulliselta lähteä sairaalasta ja astua kirkkaaseen päivänvaloon, joka enteili jo kevään saapumista. Siitä kielivät tippuvat räystäät ja lintujen liverrys, joka pitkän talven jälkeen rikkoi ilmaa kuin vasta teroitettu veitsi. Ilma oli kuulas ja kirkas, niin että silmiin koski hämärissä huoneissa vietetyn pitkän talven jälkeen.

Sofia ja Tamra ovat käyneet katselemassa vauvantarvikkeita, mutta vielä Sofia ei ole uskaltanut ostaa mitään aikaisen synnytyksen pelossa. Raskaus on edennyt hyvin ja Sofia tunnistaa jo kevyet perhosen siipien värähtelyä muistuttavat liikahdukset vatsassaan. Lääkäri on tutkinut Sofian jo pariin kertaan ja lohduttanut, että vauvalla on kaikki hyvin, mutta Sofia ei tästäkään huolimatta ole uskaltanut hankkia vauvalle vielä mitään. Erään liikkeen ikkunassa olevaa kehtoa hän on kuitenkin käynyt ihailemassa ja mikäli kehtoa ei kukaan ole huolinut ennen iltaa, ajattelee Sofia ehdottavansa rakennustyömaalta palaavalle Rolfille, että he kävisivät ostamassa kehdon valmiiksi vauvaa varten.

Iltapäivällä Sofia on lepäilemässä, kun Rolf saapuu kotiin Villa Rosen rakennustyömaalta, jossa keittiön lattioiden kaakelointi on juuri saatu valmiiksi. Sofia ehdottaa Rolfille kehdon ostamista ja nuoripari päättää lähteä heti aamulla kehdon ostoon.

Sofia on huonovointinen...

Sofia on voinut koko aamupäivän huonosti ja pelkää saaneensa ruokamyrkytyksen Rogerin ja Christinen juhlista. Hän oli syönyt koko illan aikana vain vähän, lähinnä muutaman blinin ja pieniä katkarapuleipäsiä, joiden epäileekin aiheuttaneen tämän kurjan olon. Makeisiin sokerileivoksiin hän ei ollut koskenutkaan, mikä on epätavallista, sillä Sofia pitää makeista herkuista. Sofia on antanut muutaman kerran ylen ja makaa voipuneena sängyllään kylmä kääre otsalla helpottamassa oloa. Tamara on tuonut hänelle kuumaa lihalientä hörpittäväksi, mutta sen tuoksukin saa Sofian voimaan pahoin. Hän ei huomaa Tamaran mietteliästä ilmettä tämän kastellessa tuon tuosta pyyhettä Sofian otsalla. Tamara on kovin vaitonainen ja hänen katseensa tuntuu siirtyneen jonnekin kaukaisuuteen.

Tamara on huolissaan molemmista tyttäristään. Sofian huonovointisuus ja Julian hermostuneisuus ja ikkunasta ulos tuijottelu saavat äidin mietteliääksi. Toisaalta ei ollut yllätys, että John viimeinkin antoi kuulua itsestään, tosin tavalla, joka on saanut Tamaran nuorimman tyttären selvästi pois tolaltaan. Julia rypistelee kädessään kirjettä, jota on aloittanut kirjottamaan Johnille. Sen verran tytär on äidilleen edellisillasta avautunut, että hän tietää Johnin pyytäneen Julia luokseen Lundia Laneen. Nyt Julia kirjoittaa jo kolmatta kirjettään miehelleen, eikä tästäkään näytä tulevan mitään, sillä ryttiseksi puristettu paperi lennähtää samassa likasankoon ja Julia lysähtää pöydän ääreen nojaten kiharaista päätään käsivarsiinsa.

Tamara ei sano mitään. Hän on tottunut nuorimman tyttärensä oikutteluihin. Rakkaushuolet helpottavat ajan kanssa, sen hän tietää, mutta Sofiasta hän on aidosti huolissaan. Tämä on kalpea ja kovin väsynyt ja valittaa vilua, vaikka tulisijat hohkavat lämpöä huoneisiin niin, että harmaa noki peittää jo huonekalujen pintoja. Tamara nostaa lattialle valahtaneen viltin Sofian jaloille, kohentaa tämän tyynyä ja jättää tyttärensä lepäämään. "Lepoa sinä tarvitset nyt enemmän kuin mitään muuta", mutisee Tamara itsekseen ja aavistelee jotain, mistä Sofia ei vielä ole tietoinen.

 

 

Juhlat

Sofia, Rolf ja Julia kävelevät vähäpuheisina Roger Shultzin kartanolle johtavaa tietä pitkin. Ilma on kylmä ja naiset vetävät takkiensa huppuja tiukemmalle varoen kuitenkin kampauksiaan, joita Ellen oli koko aamupäivän heille taiteillut. Tamara on jäänyt kotiin huolehtimaan Ellenin kanssa, että kaakeliuunien lämpö riittää pitämään lämpimänä kolkkoa asuntoa, jossa usein on vetoisan tuntuista varsinkin helmikuun kylmäntuulisina päivinä.

He kävelevät ohi kauniiden koristeltujen asuntojen kunnes näkevät edessään kohoavan Grey Hillin, jonka laella Rogerin ja Christinen kaunis Villa Soleil kohoaa lämpimän juhlavalaistuksen loisteessa. Naiset kokoavat hermostuneina juhlapukujensa helmoja sääriin kävellessään etuoville johtavia portaita ylöspäin. Rolf ojentaa Sofialle käsivartensa, johon nainen tiukasti tarrautuu osaksi siksi, koska pelkää liukastuvansa, osaksi jännityksen pakottamana. Roger ja Christine ovat ottamassa vieraita vastaan 12-vuotiaan tyttärensä Lisbetin kanssa. "Tervetuloa, toivottavasti nautitte illasta", Roger lausahtaa heille ja Christine hymyilee lämpimästi.

 

 

 

 

Sofia ja Julia nauttivat juhlahumusta ja väenpaljoudesta. He katselevat ympärilleen uteliaina ja hämmentyneinä. Naiset ihastelevat ääneen toistensa kauniita pukuja ja miehet puhuvat ketunmetsästyksestä tai matkoistaan. Viinilasit kilisevät ja hopeatarjottimilta tarjoillaan juhlaväelle mitä herkullisimpia pikku suolaisia ja makeita pieniä leivoksia. Rogerin ja Christinen kolmikerroksinen talo on puettu juhlaan viimeistä silausta myöten. Kullalla päällystetyt porraskaiteet ovat kiillotetut ja kristallikruunujen valossa välkkyvät sadat hiotut kristallit ovat lukuisat palvelijat käsin pesseet tätä juhlaa varten. Naisilla on käsissään viuhkat, joita he kevyesti löyhyttelevät kasvojensa lähellä: illasta tulisi kuuma kahdensadan ihmisen täyttäessä salin ja tanssilattian.

Naiset siirtyvät sivumpaan katselemaan ihmisiä ja etsimään tuttuja kasvoja joukosta. Julian katse nauliintuu erääseen tummaan ja komeaan nuoreen mieheen ja hän tarttuu kylmin sormin Sofian käteen. "Tuolla on John, mieheni", hän kuiskaa ja nyökkää kevyesti päätään tumman miehen suuntaan. Miehellä on kädessään viinilasi ja hän seisoo hymyilevänä viehättävien nuorten naisten ympäröimänä. John ei ole vielä huomannut Juliaa. "Mene juttelemaan Johnille", Sofia rohkaisee siskoaan ja tönäisee häntä kevyesti Johnin suuntaan. Juhlapuvun taftihelmat kahisten Julia kävelee pystypäin kohti miestään, jonka ilme on avoimen hämmästynyt Julian alkaessa puhua tälle korkealla kuuluvalla äänellä, joka kuitenkin hukkuu puheensorinaan. Sofia ei kuule, mitä he keskustelevat, mutta Julian suun tiukka viiva kertoo enemmän kuin sanat. Samassa kello lyö kaksitoista ja salin täyttää musiikki ja ihmisten liikehdintä heidän etsiessään tanssikumppania. Rolf vetäisee Sofian tanssin pyörteisiin ja nainen kadottaa Julian ja Johnin näköpiiristään.

 

 

 



 

 

Sofia on kaunis!

Sofia ja Julia ovat kirjailleet koko talvisen päivän Sofian arkista mekkoa juhlavammaksi. Nuoret naiset ovat kuulleet läheisen konditorian pitäjältä, että läheisen kukkulan laella sijaitsevassa Villa Soleilissa (jonka omistaa äveriäs Roger von Shultz, saksalainen sotilas) järjestetään lauantai-iltana tanssiaiset. Myös Sofia ja Julia haluaisivat palavasti osallistua juhliin, mutta eivät vielä ole saaneet kutsua. Tamara on kuitenkin kertonut heille, että Rogerin kaunis puoliso Christine on aikeissa kutsua kaikki lähitienoon asukkaat juhliin, koska lauantai on myös hänen 45-vuotispäivänsä. Kaduilla kuiskitaan, että kutsuvieraita olisi tulossa yli kaksisataa, mikä saa Sofian ja Julian hengästymään jännityksestä. Rolf on saanut aikaiseksi vain hiljaisia murahduksia Sofian hehkuessa jännitystä ja onnea. Naiset ovat kaivanneet juhlia arkeensa, joka tuntuu toisinaan kovin ankealta tilanpuuteen vuoksi. Villa Rosen valmistuminen edistyy, mutta Sofian ja Julian mielestä liian hitaasti. Naisten esitellessä vastavalmistunutta kauniisti helmikirjailtua pukua, heltyy Rolfkin ja miettii ääneen, mahtavatko ketunmetsästyskaverit myös olla kutsuttujen joukossa.

"Olet kaunis kirjaillussa mekossasi"; Rolf kuiskaa Sofian korvaan.

Parfyymintuoksua

 

 

Sofia ja Julia ovat käyneet parfyymiostoksilla ja ihailevat kauniita lasisia pulloja. "Kunpa pääsisimme tanssiaisiin", huokaili juhlista pitävä Julia kaihoa äänessään. "Näin talvisin on kovin hiljaista, tuntuu siltä, että kaikki viihtyvät sisällä takkatulen ääressä lämmittelemässä", sanoi Sofia nuuhkaisten samalla kauniin sinisen pyöreän lasipullon jasmiinintuoksua. "Ehkä keväällä ihmiset heräävät tästä talvihorroksestaan ja pääsemme tanssiasiin", lohdutti hän siskoaan. "Minulta sitä patisi puuttuu juhlamekko", Sofia lisäsi hypistellen valkoista arkista asuaan. "Tämäkin kaipaisi jotakin kirjailua, jotta saisin vähän väriä talven kalventamille kasvoilleni." "Huomenna kirjailemme asuusi yhdessä väriä", Julia lupsi ja pölläytti huoneeseen laventelin ja ruusun tuoksua.