Vierailulla Lundia Lanessa

Sadepäivä yllätti Villa Rosen asukkaat pitkään jatkuneiden aurinkoisten ja lämpimien kevään ja alkukesän päivien jälkeen. Tällainen päivä oli mitä mainioin kyläilypäiväksi Rolfin serkkuvainajan lesken Lauran luokse. Rolf ja Sofia olivat jo aikaisemmin keväällä saaneet Lauralta kutsun tulla kylään, mutta muuttopuuhat Villa Roseen ja Sarah-vauvan syntymä olivat estäneet heitä lähtemästä. Nyt he lähtivät hyvillä mielin matkaan ja ajoivat hevosvankkureillaan ulos kaupungista suunnatakseen matkansa pikkukaupunkiin, jossa Lauran kotitalo sijaitsi. Julia lähti matkaan mukaan, koska hänellä oli aikomuksenaan päästä juttelemaan kihlattunsa Johnin kanssa, joka oli muuttanut Lauran seinänaapuriin. Pariisissa Julia ja John olivat viettäneet yhdessä hauskoja ja kepeitä hetkiä, mutta eivät olleet puhua pukahtaneet suhteensa tilasta, joka kalvoi Julian mieltä ja vaati ratkaisua. Julia ei vielä tiennyt sitä, että John oli ostanut itselleen talon Garden Villagesta ja aikoi muuttaa sinne heti, kun kaunis kartano vain olisi saanut uutta maalia kuluneeseen pintaansa.

"Tervetuloa!" Laura huudahti ja ohjasi seurueen sisälle avaraan asuntoonsa. Lauran lapset Margaret ja Christina seisoivat ujoina äitinsä helmoissa ja hypistellen lettinauhojaan ja kauniiden mekkojensa rimpsuja. Lauran sisäkkö Anna pyysi kaikkia tulemaan saliin teelle. Kaikki istuutuivat ja Laura koppasi Sarahin syliinsä leperrellen tälle kauniita sanoja ja suukottaen tytön pehmeitä ja pyöreitä vauvanposkia. Margaret asettui pianon ääreen soittamaan ja alun jännittynyt tunnelma vapautui hetkessä.

Margaret soittamassa vieraille pianoa




Naisten jutellessa vauvanhoidosta ja ihmetellessä sitä, kuinka nopeasti lapset kasvavat ja lentävät kohta pesästä pois on Rolf lähtenyt tapaamaan Johnia naapurustoon. He istuvat shakkipöydän äärelle juttelemaan niitä näitä: Rolf osasi odottaa, että John ottaisi puheeksi myös liikeasiat ja niin hän tekikin. John ehdotti Rolfille, että tämä alkaisi hänen yhtiökumppanikseen konepajafirmassa, jonka toimitusjohtaja John oli. John ajatteli laajentavansa Atlantin-takaista toimintaansa Englantiin ja toivoi Rolfin alkavan yrityksen johtamisessa hänen sijaisekseen. Rolf oli Pariisin-matkan jälkeen miettinyt Johnin yhtiökumppaniksi ryhtymistä, joten kun John nyt otti asian uudelleen puheeksi, oli päätös helppo. Miehet paiskasivat kättä ja päättivät lähteä katsomaan Johnin Garden Villagesta ostamaansa taloa ja sen ympärillä olevia laajoja tiluksia. Yhtiökumppanuuden riehaannuttamana John harppasi Lauran asunnon puolelle houkuttelemaan Julian mukaan tälle muutaman tunnin retkelle. Häkeltynyt Julia myöntyi lopulta ja niin kolmikko valjasti hevoset kieseihin ja lähti matkaan.

                                         
   

 Tällä välin naiset Lundia Lanessa jatkoivat teen juomista ja jutustelua. Tunnelma oli leppoisa ja sisäkkö Anna tarjoili mitä ihanimpia herkkuja kaikkien maisteltavaksi. "Kuinka olet jaksanut miehesi...?" Sofia aloitti katsahtaen Lauraan ja punastui. Rolfin serkun kuolemasta oli jo vierähtänyt aikaa, mutta asian ilmaiseminen tuntui hänestä kuitenkin vaikealta. "Kiitos, olen jaksanut ihan hyvin", Laura vastasi eikä hämmentynyt aiheesta. "Vaikka kyllä minulla on täällä välillä yksinäistä, siitäkin huolimatta, että lapsista ja Annasta on tietysti minulle seuraa." Laura hymyili lapsilleen ja loi kiitollisen katseen Annaan. "Tuo Julian kihlattu, John, on kyllä minulle vielä mysteeri. Hiljainen mies, joka viihtyy omissa oloissaan. Hänkin tuntuu kovin yksinäiseltä eikä taida oikein tietää, mitä elämältään haluaa."

                          Rolf, John ja Julia ovat saapuneet Johnin ostaman talon pihalle Garden Villageen. Miehet katselevat kuistilta edessä avautuvaa peltomaisemaa ja nauttivat maaseudun rauhasta ja hiljaisuudesta. Sade on tauonnut ja aurinko pilkahtelee raskaiden pilvien lomasta. Rolf lähtee katselemaan kartanon tyhjiä huoneita ja John huomaa, että Julia on vaipunut mietteisiinsä nojaten talon kuistiin. Hän jää seisomaan Julian taakse ja kerää rohkeutta kysyäkseen Julialta, mihin ratkaisuun he päätyisivät. Hän ei haluaisi enää kaupunkiin asumaan, mutta olisiko Juliasta maaseudulle? Tuntisiko Julia olonsa häkkilinnuksi, vaikka Johnin uusi koti oli tilava ja sitä ympäröivä luonto häikäisi puhtaudellaan ja kauneudellaan?

 

 Julia käännähti Johnia kohti ja aukaisi suunsa ennen miestä. "En voi muuttaa tänne, siitä ei tulisi mitään", hän sanoo kuin vastauksena Johin kielen päällä pyörineelle kysymykselle. "Äiti tarvitsee minua kahvilansa kanssa. Kahvilan puoli on vielä sisustamatta ja äiti on ajatellut, että aukaisee kahvilan jo tänä kesänä. Tekemistä riittää. Olen luvannut olla apuna. Haluan olla. Tämä on juuri sitä, mitä olen aina halunnut." John astuu askeleen lähemmäksi Juliaa. Hän ei yritäkään taivutella Juliaa jäämään, sillä hän tuntee morsiamensa liian hyvin. Taivuttelu ei tuottaisi tulosta. "Tiesin tämän", hän kuiskaa. "En voi enkä halua vaatia sinua jäämään. Tiemme eroavat nyt." John aukaisee suunsa jatkaakseen, mutta samassa Rolf astuu ulos talosta ja Julia käännähtää tämän puoleen. "Eiköhän lähdetä takaisin Lundia Laneen? Kohta alkaa jo hämärtää."

 

Lundia Lanessa muut ovat jo tekemässä lähtöä. Laura syleilee Sofiaa ja Sofia pyytää Lauraa lapsineen tulemaan heillekin vierailulle. Sarah-vauvaa suukottelevat Margaret ja Christina hihkuvat ilosta kuullessaan, että pääsisivät kyläilemään suureen kaupunkiin. He suunnittelivat ääneen nukke- ja koruostoksia, ja Laura yritti turhaan hillitä tyttöjen suunnitelmia.

 

John ja Julia olivat menneet Johin asunnon puolelle selvittelemään vielä eroonsa liittyviä asioita. Sofia meni patistelemaan Juliaa kotiin lähdön kanssa, mutta pysähtyi huoneen kynnykselle haikeana. Julia ja John seisoivat lähekkäin ja keskustelivat hiljaa. Heidän kätensä hipaisivat toisiaan ja Sofia näki kyyneleitä molempien silmissä. Sofia oli toivonut siskonsa tekevän toisenlaisen päätöksen, muuttavan Johnin kanssa Garden Villagen kauniiseen kartanoon, jossa tilaa olisi riittänyt molemmille ja yhteiselle perheelle. Sofian oli vaikea ymmärtää siskonsa tunteiden tempoilua ja häntä suretti sydänsurut, joita Julia joutuisi vielä kokemaan. Kahvilan pitäminen äidin kanssa tulisi olemaan kovaa työtä, eikä Sofia ollut varma, jaksaisiko Julia kuumassa pienessä keittiössä touhuamista. Häntä mietitytti myös Rolfin päätös alkaa yhtiökumppaniksi Johnille. Se tietäisi pitempiä poissaolojaksoja hänen ja Sarahin luota. Sofia huokaisi ääneen. Huokaus sai Julian ja Johnin säpsähtämään kuin unesta herätettyinä. He irroittivat kätensä toisistaan ja Julia käännähti kannoillaan korot kopisten. Hänen punaisten kiharien hiustensa tuoksu tavoitti vielä Johin ja sitten huone oli yhtäkkiä tyhjä. John antoi kätensä valahtaa pitkin kylkiään. Hän pudisteli päätään ja mietti tyhjyyden tunne sydämessään, ettei tuota tyttöä voinut varmaan kukaan kesyttää.