Pariisi yllättää

 

Julia juoksee Charlesin asunnon kierreportaat ylös kasvot punoittaen ja punaiset kutrit lierihatun alta valtoimenaan rönsyten. Hän tempaisee Sofian ja hänen huoneensa oven auki niin rajusti, että kevyeen uneen juuri vaipunut Sofia hätkähtää hereille. "Julia, mitä sinä...?" "Sofia, John on täällä, Pariisissa!" Julia huudahtaa ja sukii kiharaisia hiussuortuviaan hikisten kasvojensa edestä sivuun. "Näin hänet Eiffel-tornin luona ja me juttelimme ptikään. Hän kutsui meidät huomenna käymään hotellillaan Opéra de Paris'ssa. Sovimme, että näemme hotellin aulassa lounasaikaan klo 13. Tulethan mukaan, tulethan?"

 

Sofia kohottautuu sängyllään puoli-istuvaan asentoon ja irvistää kivusta. Vauvan potkut tuntuvat vaativina ja painontunne alavatsalla ei jätä häntä rauhaan edes öisin. "Tottakai tulen, Julia" hän huokaisee ja pakottautuu hymyilemään. Hän ei halua huolestuttaa siskoaan, jonka mieli myrskyää Johnin yllätystapaamisen jälkeen muutenkin. Sofia laskeskelee mielessään raskausviikkojaan ja miettii, syntyykö vauva liian aikaisin. Hänellä on ollut surua ja muutoksia elämässään, ja ne ovat väistämättä vaikuttaneet hänen vointiinsa. Sofia pelkää, että vauva voisi syntyä milloin vain.

 

Naiset laskeutuvat alakertaan, jossa Rolf pukee juuri takkia ylleen. "Sofia, Julia, lähtekäämme äitinne kanssa katselemaan Pariisin nähtävyyksiä. Aurinko ja raikas kevätsää tekevät meille kaikille hyvää", hän sanoo ja luo pikaisen silmäyksen Tamaraan, joka katselee ulos ikkunasta, josta avautuu näkymä yli Pariisin kattojen. Tamara aukaisee ikkunan, josta kantautuvat heti vilkkaan kadun äänet sisälle: ihmisten iloiset huudahdukset (Sofia erottaa sanat merci ja bon jour sekä au revoir) ja hevosvankkureiden kavioiden kapse, kauppakojujen myyjien korkeat äänet, juoksuaskeleita ja lasten naurua. Tamara kurottaa kaulansa ulos ikkunasta ja näkee nuoren parin kävelevän kepein askelin. Naisella on päivänvarjo ja miehen hännystakin helmat tarttuvat tuulenvireeseen, he pysähtyvät mukulakivikadun reunaan, suutelevat ja nauravat. Kulkukoira nostaa jalkansa lyhtypylvään juureen, vanha mies suikkaa poskisuudelman nuoremman rouvan molemmille poskille, huulet muikistuvat poskinukan kohdalla, ensin vasen poski, sitten oikea ja uudestaan vasen. Leipomon ovi lähellä aukeaa ja valkoiseen esiliinaan pukeutunut harmaatukkainen mies nostaa ovenpieleen kyltin: "Bienvenue". Tamara sulkee ikkunan ja sanoo muille: "Lähdetään."