Joulun viettoa Villa Rosessa

Sateet piiskaavat lähes taukoamatta Lontoon katuja, mutta siitä huolimatta Villa Rosessa valmistaudutaan joulun viettoon. Rolf on tuonut kauniin kuusen sisälle ja koko perhe on koristellut sen ja kokoontunut viettämään yhdessä joulua Villa Rosen salonkiin. Kiiltävin paperein ja nauhoin koristellut joululahjat ympäröivät joulukuusta, jonka vieressä Spot ja Mouse köllöttelevät sulassa sovussa lipoen huuliaan pöydästä heille tiputeltujen joluherkkujen jäljiltä.

Ellen on tuonut pöytään savustettua kalaa, juustotarjottimen ja leipää sekä hedelmiä ja hyvää viiniä. Sitä siemaillen ja herkkuja syöden kaikki vaihtavat kuulumisia keskenään ja muistelevat edellistä joulua, jonka vielä joutuivat viettämään White Snow'ssa. Vuodessa on ehtinyt tapahtua niin paljon!

"Muutto Villa Roseen, Sarahin syntymä...sairastumiseni", Sofia sanoo kasvoillaan mietteliäs ilme. "Ja minun muuttoni täältä pois ja  kahvilani aloittaminen", Tamara jatkaa ylpeänä kehuen samalla Elleniä kaikista herkuista, joita tämä on pöytään kattanut. "Minä aloitin Johnin yhtiökumppanina ja Julia aukaisee pian naisten vaatekaupan", huudahtaa Rolf ja uskaltaa luoda katseen jo Juliaankin. Heidän suudelmansa on hänen mielessään jo hämärtyvä muisto. Julia hymyilee ja hänen ajatuksensa ovatkin vaatekaupassaan, jonka avajaisia hän suunnittelee pitävänsä pian joulun jälkeen. Kutsukortit! Ne pitää muistaa lähettää! "Niin, naisten vaatekauppa on toteutunut unelmani", hän huokaa, "ja Bethin yllättävä ilmestyminen lähes lahja." "Bethistä on sinulle paljon hyötyä", sanoo Tamara ja katsoo nuorempaa tytärtään. "Hänellä on kokemusta, joka kannatta käyttää hyödykseen, mutta katso, ettei hän tallo jalkoihinsa sinun ideoitasi ja ajatuksiasi. Beth on vahva nainen." "Tiedän, äiti", Julia sanoo ja nostaa leukaansa aavistuksen. Hän tuntee Bethin ja tietää tämän vahvuudet ja heikkoudet. Ilman Bethiä hän ei kuitenkaan olisi osannut ottaa huomioon kaupan perustamisessa sellaisia asioita, jotka Beth tiesi ja tunsi. Hänellä oli silmää estetiikalle ja kauneudelle, Bethillä liikevaistoille. He tulisivat olemaan hyvä työpari, kunhan eivät riitaantuisi.

Tamara nousee ylös ja pyytää Elleniä tuomaan hänelle korin, johon hän voisi pakata osan pöydän herkuista. Hän halusi viedä Lisalle kiitoksena joulukorin, koska tytöstä oli ollut hänelle valtava apu kahvilassa kiireisinä päivinä. Tamara ei tiennyt, kuinka Lisa joulua viettäisi, mutta hän aavisteli, että ylimääräisistä herkut ilahduttaisivat nuorta leskeä.

  

Julia sisustaa

Julialla on riittänyt töitä vaatekauppansa remontoimisessa ja sisustamisessa. Hän on viettänyt aikaansa kaupassaan aamusta myöhäiseen iltaan ja kaatunut pitkän päivän jälkeen sänkyynsä jalat seisomisesta turvonneina. Julia ja Beth ovat jakaneet työt niin, että Beth on ottanut hoitaakseen kauppaan liittyvät paperiasiat ja hoitanut tilaukset, kun taas Julia on saanut vapaat kädet kaupan sisustamiseen. Yhdessä he ovat kantaneet kauppaan kauniin viininpunaisen samettisohvan, jolla istuen naisten on helpompi sovittaa kenkiä jalkaansa. Myyntitiskiin Julia valitsi kullanhohteisen maalin ja samansävyisen kimaltelevan kivipinnan. Taulut hän kävi valitsemassa Sofian kanssa, jolla on silmää kauniille esineille. Mielessään Julia on ehtinyt miettiä myös nimeä kaupalle, mutta nimen päättämiseen hän halusi myös Bethin osallistuvan.

Julia ja Beth ovat ahkeroineet niin, että kaupan saisi avata jo parin viikon kuluttua. Talon julkisivu kaipasi vielä maalaamista ja sovitusnuket, hyllyt ja suuri Pariisista tilattu kattokruunu kristallikoristeineen puuttuivat vielä. Julia oli kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen kaupan hillittyyn mutta eleganttiin tyyliin. Tämä oli juuri sitä, mitä hän halusi. Tätä hän oli odottanut ja toivonut tietämättään koko ikänsä!

Jännitys kihelmöi Juliassa hänen asetellessaan myytävien pukujen joukkoon lempipukuaan: viininpunaista pitsein ja kukin somistettua asuaan, jonka hän halusi laittaa näkyvälle paikalle houkuttelemaan asiakkaita kauppaan. Hän myisi puvun edulliseen hintaan osoituksena siitä, että oli valmis luopumaan kauneimmasta ja kalleimmasta puvustaan oman vaateliikkeensä tähden. Hän halusi myydä naisille paitsi kauniita ja tyylikkäitä asuja myös vaatteita, joita kenen tahansa naisen olisi mahdollista ostaa. Kauniin vaatteen ei aina tarvinnut olla kallis. Itse hän oli pukeutunut beigenruskeaan silkkivyöllä somistettuun pukuun, jota hän tulisi pitämään työasunaan. Puku ei ollut röyhelöin eikä tyllihelmoin koristeltu, mutta se oli yksinkertaisuudessaan kaunis ja teki oikeutta Julian hoikalle vartalolle ja vaalealle iholle.

"Julia, kristallikruunu on saapunut!" huudahti Beth ja astui hengästyneenä sisälle liikkeeseen, jossa Julia hypisteli pukujen kankaita, asetteli tauluja nojaamaan myyntitiskiä vasten ja mietti kuumeisesti, miten saada kaikki valmiiksi ennen avajaispäivää. Tamara ja Lisa olivat luvanneet auttaa heitä tarjoilun kanssa, mikä olisi hänelle ja Bethille helpotus, sillä heillä oli kädet täynnä töitä viimeisten tavaroiden esille laitossa.

"Kyllä sitä on odotettukin!" puuskahti Julia ja auttoi Bethiä nostamaan painavaa laatikkoa. Naiset aukaisivat laatikkoa sitovat vahvat narut ja nostelivat sanomalehtipapereita kruunun ympäriltä. Heidän suunsa loksahtivat hämmästyksestä auki, kun papereiden alta paljastui helmin ja kristallein koristeltu kattokruunu, jonka lilanhohtoisissa hiotuissa kristalleissa ikkunasta siivilöityvä iltapäivän aurinko leikitteli.

Nukkistelu on viime aikoina ollut tauolla minun keskittyessäni töihin paluuseen. Vuorotteluvapaani on hujahtanut kuin siivillä ja joulun jälkeen on edessä siihen tavalliseen, normaaliarkeen, paluu. Puoli vuotta poissaoloa töistä on varmasti verottanut osansa ja joudun keskittymään taas enemmän töihin harrastusten sijaan. Se tarkoittaa sitä, että nukkekotipuuhat jäävät ainakin kotona vähemmälle iltojen kuluessa enemmän töiden valmistelun ja toisen tärkeän harrastuksen, liikunnan, parissa. Onneksi maanantai-illat on kuitenkin pyhitetty työväenopiston nukkekotikurssille, joten kyllä Villa Rosen tarina jatkuu, vaikkakin kenties päivityksiä tulee jatkossa vähän harvemmin.

Olen viime aikoina pohtinut Villa Rosen tarinan kehittymistä ja tajunnut, että Juliasta on yllättäen - tai ehkä pikemminkin ajan kuluessa - tullut minulle se kaikista tärkein nukke. Vielä keväällä olin valmis luopumaan koko nukesta suunnitellessani Julian ja Johnin paluuta yhteen ja Julian muuttoa Lundia Laneen. Nyt en sitä voisi enää tehdä, sillä Julian paikka on Villa Rosessa tai pikemminkin nyt hänen uudessa vaatekaupassaan, jonka nimi paljastuu tarinassa myöhemmin. Toki nukeistani Villa Rosen "päähenkilöt" Sofia ja Rolf ovat yhä rakkaita, kuten Tamara, Ellen ja uudet hahmot Lisa ja Bethkin. Mutta ehkä juuri Juliasta löydän jotain läheisintä, kenties palan itseäni, kuka tietää ;)