Huolia Villa Rosessa....

Mitä Villa Roseen kuuluu, kesän annettua sijaa syksylle? Villa Rosessa voidaan hyvin, mutta sen asukkaat ovat huolissaan, sillä kaduilla supistaan ja kuiskutellaan siitä, että kaupungin on vallannut tarttuva keuhkotauti. Ihmisiä on ohjeistettu pysyttelemään mahdollisimman paljon sisällä ja hoitamaan ulkona vain välttämättömät askareensa. Tamara on sulkenut Cafe Teapotin ovet toistaiseksi ja Rolf on koittanut hoitaa liiketoimiaan Johnin kanssa puhelimen ja faksin välityksellä. Ellen, Sofia, Rolf ja Julia istuvat Villa Rosen olohuoneessa ja tavailevat kadulta käsiinsä nappaamansa lentolehtistä.

"Tub- tuber-ku-loosi" tavailee Rolf lehtisestä ja lukee, mitä taudin oireista kirjoitetaan. ".... esiintyy kovaa yskää ja ysköksiä, kuumetta ja laihtumista. Hoitamattomana johtaa kuolemaan." Rolf laskee lehtisen kädestään ja katsoo seuruetta. Sofia on silminnähden kalpea ja puristaa rystyset lähes valkeina sylissään iloisena kujertelevaa Sarahia. Vauva on perheen huolista täysin tietämätön ja pyrkii nytkin hakemaan äitinsä huomiota nyhtämällä pienillä sormillaan äitinsä kiharaisia hiuksia, jotka pyrkivät irtoilemaan nutturan seasta vallattomina kiharoina. Sofia on sitonut vyötäisilleen kankaan siten, että Sarah on tiiviisti painautuneena häntä vasten liinan tukiessa Sarahin selkää. Tämä vapauttaa Sofian kädet, jotta hän pystyy tekemään omia pieniä kotitöitään. Ellenistä on Sofialle valtavasti apua, eikä tämä edes tahtoisi päästää Sofiaa keittiöön, vaan hätistelee hänet pois, vaikka Sofia mielellään auttaisi Elleniä ruoanlaitossa. Ellen puolestaan ei halua, että nuori rouva häärää keittiössä lapsi lanteillaan, vaan haluaa pitää keittiön omana valtakuntanaan. Usein Sofia onkin lähtenyt aamuteensä juotuaan kävelylle ja piipahtanut äitinsä kahvilaan maistelemaan leivonnaisia ja vaihtamassa päivän kuulumiset. Nyt tämäkin huvi pitäisi joksikin aikaa jättää, ja se saa Sofian otsan rypistymään. Kuinka pitkäksi aikaa heidän pitäisi linnottautua Villa Roseen?

"Koitetaan nyt rauhoittua", puuttuu Ellen keskusteluun. "Kukaan meistä ei ole vielä sairastunut, joten murehditaan vasta sitten, jos joku alkaa saada noita oireita, joita Rolf luki. Olen kuullut, että keuhkotautia hoidetaan menestyksellisesti vuoristossa, jossa vuoriston raikas ilma tekee hyvää sairaille keuhkoille. Kirjailija Emily Brontehan sairasti tuberkuloosia, mutta menehtyi kyllä siihen." Ellen vaikenee ja huitaisee sitten ilmaa kädellään. "Ei meistä kukaan kuole! Nyt keitän teetä kaikille ja jutellaan jostain mukavemmasta." Ellen lähtee esiliinan helmat liehuen keittiöön ja muut jäävät pohtimaan hänen sanojaan. "Isä kuoli keuhkotautiin, juuri tähän samaan, joka nyt riehuu valtoimenaan Lontoon kaduilla", Sofia miettii. "Jos isän tauti olisi selvinnyt aikaisemmin, hän saattaisi olla vielä elossa." Sofia nousee sohvalta ja huomaa Sarahin nukahtaneen. Hän lähtee kiipeämään portaita ja jättää Rolfin ja Julian keskustelemaan kahdestaan olohuoneeseen.

Cafe Teapotin yläkerran asunnossa Tamara silittelee hajamielisenä Mousen harmaaraidallista selkää. Hänen ajatuksensa harhailevat Tediin ja tämän sairauteen, joka vasta loppuvaiheessa luokiteltiin juuri tuberkuloosiksi. Tuolloin mitään kulkutautia ei ollut liikkeellä tai siitä ei ainakaan tiedotettu, vaan Ted oli saanut taudin ilmeisesti joltakin työmatkaltaan. Mies matkusteli paljon, eikä Tamara aina edes tiennyt, mistä tämä oli tulossa, kun jo pakkasi uudelleen matka-arkkuaan seuraavaa reissua varten. Nyt Tamaralle olisi tulossa yksinäiset ajat kahvilassaan, sillä asiakkaita ei saisi hetkeen pyytää kahvilaan ja Juliakaan ei pääsisi auttamaan äitiään. Julia oli usein nähty äitinsä apuna kaatamassa höyryävää teetä kuppeihin tai asettelemassa herkullisia leivonnaisia lasivitriiniin. Julia oli mielellään Tamaran apuna, kunnes pystyisi aloittamaan omat liiketoimensa vaatekaupassaan. Pukuja ja kenkiä hän tosiaan oli jo tilaillut, mutta itse liiketila täytyisi remontoida kokonaan, ennen kuin Julia voisi avata liikkeen. Tamara huohaisee ja tarttuu kirjaan, jonka kannessa lukee Kotiopettajattaren romaani.

Rolf ja Julia juttelevat hiljaisella äänellä kermanvärisellä satiinisohvalla istuen. Rolfilla on ollut kiireitä liiketoimiensa kanssa. Johnin kone- ja metallialan laajentuminen aina kodin helloihin ja valurautapatoihin asti on pitänyt molemmat miehet kiinni työssä. John on lähtenyt töihin aina aamuvarhaisella ja palanut kotiin iltamyöhään ehtiäkseen nähdä Sarahin vielä hetken hereillä ennen tämän nukahtamista kehtoonsa, jonne tyttö tosin ei enää kauaa mahdu. Johnin työkiireet ovat aiheuttaneet pieniä riitoja ja kireyttä Rolfin ja Sofian välille, ja se vaivaa Rolfia. Hän haluaisi antaa enemmän aikaansa perheelle, mutta ei voi toisaalta hellittää työtahtia nyt, kun on lupautunut liikekumppaniksi Johnille. Ala on kiinnostava ja kasvava ja heidän näkemyksensä asioista osuvat lähes saumattomasti yhteen. Rolf pitää rauhallisesta Johnista ja työpäivät sujuvat usein kiireestä huolimatta leppoisasti jutellen. John on myöntänyt Rolfille ikävänsä Juliasta pikkuhiljaa hellittäneen.

"Tämä eristäytyminen tietää takapakkia liiketoimille", Rolf huokaa Julialle ja hypistelee lentolehtistä kädessään. Tautia käsittelevän artikkelin vieressä on jonkin asiantuntijalääkärin kuva ja Rolf miettii, osaisiko Johnin lääkäriveli valaista asiaa heille lisää. Hän päättää, että ottaisi tähän yhteyttä myöhemmin samana päivänä. Rolf miettii, mitä Julia mahtaa ajatella. Ainakaan hän ei enää tunnu potevan ikävää Johniin, sillä kun Rolf on kesken työpäivänsä käynyt hörppäämässä pikaisesti iltaviiden teen Cafe Teapotissa, on hänen korviinsa usein kantautunut Julian iloinen hyräily tämän tuodessa tarjottimella teetä ja herkkuja pöytiin, jotka usein ovat täynnä keskenään iloisesti rupattelevia asiakkaita.

Vuorotteluvapaani on alkanut ja tuntuu, että kotona olisi kaikenlaista pientä puuhasteltavaa, joiden olemassaoloa en oikein edes huomannut töissä ollessani. Marja- ja omena-aika on parhaimmillaan ja olenkin saanut tehtyä mehua mehumaijalla, leivottua ja jopa keitettyä omenasosetta, jota en ole moneen vuoteen tehnyt. Myös pihatyöt kaipaavat tekijäänsä. Orapihlaja-aidan leikkaamiseen meni monta päivää ja tästä on muistona käsissä ja jaloissa risteilevät verinaarmut. Vaikka kesä onkin kallistumassa syksyyn, saa nurmikkoakin vielä leikata ahkreasti.

Nukkekotinäpertely on nyt jäänyt vähemmälle erityisesti Villa Rosessa ja Tamaran kahvilassa, josta ainakin verhot ja jokunen taulu vielä puuttuu. Lapsemme saivat myös ensi kertaa kokea kihomadot, minkä takia lelut ja myös Villa Rose ovat eristyksessä ainakin kuukauden. "Paketoin" Villa Rosen kontaktimuoviin ja kehittelin tarinaan kulkutaudin, minkä takia talon asukkaat ovat jonkin aikaa karanteenissa. Kaikkea sitä pitääkin sattua, myös nukkekodissa ;)

Olen alkanut kunnostaa lapsilleni vanhaa Lundbyta, josta tulee minibratzeille moderni koti. Vaihteeksi onkin ollut kiva tuunata valmista nukkekotia, eikä tehdä kaikkea itse alusta asti :) Odotan kuitenkin innolla Hiiden opiston Oma nukkekoti kultaakin kalliimpi -kurssin alkamista 2.9. Täällä tarkoitukseni on alkaa tehdä Julian vaatekauppaa, joka tulee siis Villa Rosen katutasoon.

Villa Rose ja Cafe Teapot ovat siis toistaiseksi saaneet olla rauhassa näpertelyltäni, mutta niiden asukkaat elävät silti omaa elämäänsä, vaikka eristyksessäkin. Nuket ja niiden parissa askartelu ovat usein mielessäni, mutta aika ei vain tahdo aina riittää kaikkeen, vaikka haluaisikin. Tyttäreni on aloittanut koulun tänä syksynä ja hänen koulunkäyntinsä seuraaminen on minulla myös osa päivärutiinia. Usein ehdinkin vasta illalla - pihatöiden, ruoanlaiton ja tytön läksyjen tarkistamisen jälkeen - miettiä, mitä Villa Roseen kuuluu. Tällöin olen jo niin väsynyt, että aiottu puuhastelu, vaikkapa verhojen miettiminen nukkiksen makuuhuoneeseen, saa jäädä toiseen hetkeen :)

Cafe Teapot

                       


Tamaran kahvila on viimeinkin saanut nimen: Cafe Teapot. Ajatus nimestä kypsyi pitkään Tamaran mielessä ja vahvistui sen jälkeen, kun Christine Shultz oli tuonut hänelle lahjaksi kauniin vaaleankeltaisen keraamisen teepannun, jonka Tamara oli heti laittanut kahvilaan näkyvälle paikalle. Kun tuolitkin viimein olivat saapuneet kahvilaan, oli kaikki valmista kahvilan avaamista varten. Toki jotain pientä vielä puuttui, mutta Tamara ei ollut huolissaan, vaan uskoi, että kahvilan oikea olemus tulisi esille asiakkaiden myötä. Nyt Cafe Teapot kullanvärisine tapetteineen, pitsisomisteineen ja keveine tuolineen henki rauhallista englantilaista tunnelmaa, jossa kuitenkin oli havaittavissa vaikutteita myös Ranskasta, jonka elegantteihin kahviloihin Tamara oli kevään Pariisin-matkalla ihastunut.

Kahvila oli ollut nyt auki kaksi päivää ja asiakkaat olivat ottaneet uuden tulokkaan vastaan varovaisen uteliaina. Teen aromikas tuoksu ja houkuttelevat leivonnaiset ikkunassa ja myyntitiskillä olivat pysähdyttäneet ohikulkijoita, joista osa oli hidastanut askeleitaan mutta kävellyt lopulta ohi, osa astunut uteliaina sisään. Muuan vanhempi rouva oli istahtanut teekupposen äärelle ja kiitellyt Tamaran uunituoreita leivonnaisia sekä kahvilan hillittyä mutta raikasta sisustusta. Eräs kiireinen nuori liikemies - joka oli seisaaltaan hörppinyt teensä - oli puolestaan ilahtunut siitä, että tähän kortteliin oli noussut uusi kahvila sopivasti hänen työmatkansa varrelle. Tamara oli tyytyväinen siihen, että asiakkaita oli heti alkanut käydä kahvilassa aamuteellä tai lukemassa iltapäivällä sanomalehden.

Eräänä hyvin kuumana iltapäivänä kahvilaan saapui ei-toivottu asiakas. Tamaran oli ollut kuumuuden takia pakko pitää kahvilan ovea auki, jotta ilma edes hiukan vaihtuisi pienehkössä tilassa. Hän oli juuri nostanut tuoreita sämpylöitä uunista ja pyyhki käsiään esiliinansa helmoihin, kun kahvilaan asteli muina miehinä - tai naisina kuten Tamara myöhemmin tajusi - harmaaraidallinen kissa. Tamara oli päästänyt suustaan pienen kiljahduksen,  ei siksi että hän pelkäisi kissoja, vaan koska kissalla oli ollut suussaan hiiri, jonka se oli pudottanut kahvilan lattialle. Tamara oli ottanut käteensä luudan, jolla hän oli saanut ajettua kissan hiirineen ulos. Ovi oli ollut pakko laittaa tiukasti säppiin, minkä takia Tamara oli hikoillut kuumuudessa koko päivän eivätkä asiakkaatkaan olleet sinä päivänä löytäneet kahvilaan kovin runsasluluisina.

Koko kesä oli ollut lämmin ja suorastaan helteinen, eivätkä päivät osoittaneet viilenemisen merkkejä kesän käännyttyä syksyyn. Kahvilan asiakaskunta alkoi pikku hiljaa vakiintua ja Tamara oli joutunut antamaan periksi myös kissan suhteen, joka oli useampana päivänä työntänyt harmaaraidallisen päänsä ovenraosta sisään, naukaissut ja tassutellut sisälle kahvilaan. Tamara oli koittanut ajaa kissaa tiehensä, mutta se oli tullut takaisin, tosin ilman hiirtä. Lopulta Tamara oli antanut periksi ja ottanut kissan itselleen. Hän oli ristinyt kissan Mouseksi ensikohtaamisen takia, jolloin Mouse oli riiputtanut suussaan kuollutta hiirtä. Myös kissan hiirenharmaa turkki toi Tamaran mieleen hiiren. Kissa ei Tamaran onneksi juurikaan viettänyt aikaa kahvilassa, vaan Tamaran asunnossa kehräten mukavasti joko Tamaran nojatuolissa tai pehmeällä matolla.

 

 



Lämmin kiitos kaikille, jotka ehdotitte nimeä Tamaran kahvilalle! Päädyin lopulta Sanna Ruonalan ehdottamaan nimeen Cafe Teapot, koska nimi viehätti minua lyhyydellään ja sillä, että se heti viittasi kahvilaan ja teehen, jota englantilaiset mielellään siemailevat. Nimen valinta oli vaikea, sillä ehdotusten joukossa oli useita nimiä, jotka olisivat sopineet Tamaran kahvilalle.

Mouse-kissa on löytö Forssan markkinoilta ja päätyi Tamaralle. Ensin harkitsin sitä Villa Rosen kissaksi, mutta tuskinpa Spot olisi hyväksynyt kissaa taloon ;)