maanantai 17. kesäkuuta 2013

Tamaran muutto

                    

Sillä aikaa kun Villa Rosen väki oli vierailulla Lauran luona Lundia Lanessa, oli Tamara keränyt loput kimpsunsa ja kampsunsa ja asettunut taloksi seinänaapuruston tyhjään neljän huoneen asuntoon, jonka hän lähes salassa muilta oli ostanut omiin nimiinsä. Hän oli sisustanut huoneistonsa kauniiksi ja Rolf oli tapetoinut olohuoneen seinän tummanvihreällä tapetilla, jota reunusti Julian ostama kullanvärinen boordi. Tamara oli tyytyväinen asuntoon ja rauhaan, jota se henki. Alakerran kahvila oli vielä sisustamatta ja hän alkaisi hankkia sinne kalusteita heti kuin vain mahdollista. Nyt hän aikoi kuitenkin nauttia muutaman päivän hiljaiselosta. Hän tiesi jo leipomon, josta hankkia kakut, pikkuleivät ja muffinsit kahvilaansa. Osan herkuista hän leipoisi itse. Sen sijaan huonekaluostokset mietityttivät häntä. Julia saisi tulla avuksi sisustuspuuhiin nyt kun näytti siltä, että välirikko Johniin olisi lopullinen. Tamara ei vielä tiennyt, minkä päätöksen Julia oli mielessään tehnyt, mutta ei yllättyisi, jos Julia olisi purkanut kihlauksensa palattuaan pikkukaupungista takaisin kotiin.

 

 
 

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Vierailulla Lundia Lanessa

Sadepäivä yllätti Villa Rosen asukkaat pitkään jatkuneiden aurinkoisten ja lämpimien kevään ja alkukesän päivien jälkeen. Tällainen päivä oli mitä mainioin kyläilypäiväksi Rolfin serkkuvainajan lesken Lauran luokse. Rolf ja Sofia olivat jo aikaisemmin keväällä saaneet Lauralta kutsun tulla kylään, mutta muuttopuuhat Villa Roseen ja Sarah-vauvan syntymä olivat estäneet heitä lähtemästä. Nyt he lähtivät hyvillä mielin matkaan ja ajoivat hevosvankkureillaan ulos kaupungista suunnatakseen matkansa pikkukaupunkiin, jossa Lauran kotitalo sijaitsi. Julia lähti matkaan mukaan, koska hänellä oli aikomuksenaan päästä juttelemaan kihlattunsa Johnin kanssa, joka oli muuttanut Lauran seinänaapuriin. Pariisissa Julia ja John olivat viettäneet yhdessä hauskoja ja kepeitä hetkiä, mutta eivät olleet puhua pukahtaneet suhteensa tilasta, joka kalvoi Julian mieltä ja vaati ratkaisua. Julia ei vielä tiennyt sitä, että John oli ostanut itselleen talon Garden Villagesta ja aikoi muuttaa sinne heti, kun kaunis kartano vain olisi saanut uutta maalia kuluneeseen pintaansa.

"Tervetuloa!" Laura huudahti ja ohjasi seurueen sisälle avaraan asuntoonsa. Lauran lapset Margaret ja Christina seisoivat ujoina äitinsä helmoissa ja hypistellen lettinauhojaan ja kauniiden mekkojensa rimpsuja. Lauran sisäkkö Anna pyysi kaikkia tulemaan saliin teelle. Kaikki istuutuivat ja Laura koppasi Sarahin syliinsä leperrellen tälle kauniita sanoja ja suukottaen tytön pehmeitä ja pyöreitä vauvanposkia. Margaret asettui pianon ääreen soittamaan ja alun jännittynyt tunnelma vapautui hetkessä.

Margaret soittamassa vieraille pianoa




Naisten jutellessa vauvanhoidosta ja ihmetellessä sitä, kuinka nopeasti lapset kasvavat ja lentävät kohta pesästä pois on Rolf lähtenyt tapaamaan Johnia naapurustoon. He istuvat shakkipöydän äärelle juttelemaan niitä näitä: Rolf osasi odottaa, että John ottaisi puheeksi myös liikeasiat ja niin hän tekikin. John ehdotti Rolfille, että tämä alkaisi hänen yhtiökumppanikseen konepajafirmassa, jonka toimitusjohtaja John oli. John ajatteli laajentavansa Atlantin-takaista toimintaansa Englantiin ja toivoi Rolfin alkavan yrityksen johtamisessa hänen sijaisekseen. Rolf oli Pariisin-matkan jälkeen miettinyt Johnin yhtiökumppaniksi ryhtymistä, joten kun John nyt otti asian uudelleen puheeksi, oli päätös helppo. Miehet paiskasivat kättä ja päättivät lähteä katsomaan Johnin Garden Villagesta ostamaansa taloa ja sen ympärillä olevia laajoja tiluksia. Yhtiökumppanuuden riehaannuttamana John harppasi Lauran asunnon puolelle houkuttelemaan Julian mukaan tälle muutaman tunnin retkelle. Häkeltynyt Julia myöntyi lopulta ja niin kolmikko valjasti hevoset kieseihin ja lähti matkaan.

                                         
   
 Tällä välin naiset Lundia Lanessa jatkoivat teen juomista ja jutustelua. Tunnelma oli leppoisa ja sisäkkö Anna tarjoili mitä ihanimpia herkkuja kaikkien maisteltavaksi. "Kuinka olet jaksanut miehesi...?" Sofia aloitti katsahtaen Lauraan ja punastui. Rolfin serkun kuolemasta oli jo vierähtänyt aikaa, mutta asian ilmaiseminen tuntui hänestä kuitenkin vaikealta. "Kiitos, olen jaksanut ihan hyvin", Laura vastasi eikä hämmentynyt aiheesta. "Vaikka kyllä minulla on täällä välillä yksinäistä, siitäkin huolimatta, että lapsista ja Annasta on tietysti minulle seuraa." Laura hymyili lapsilleen ja loi kiitollisen katseen Annaan. "Tuo Julian kihlattu, John, on kyllä minulle vielä mysteeri. Hiljainen mies, joka viihtyy omissa oloissaan. Hänkin tuntuu kovin yksinäiseltä eikä taida oikein tietää, mitä elämältään haluaa."

                          Rolf, John ja Julia ovat saapuneet Johnin ostaman talon pihalle Garden Villageen. Miehet katselevat kuistilta edessä avautuvaa peltomaisemaa ja nauttivat maaseudun rauhasta ja hiljaisuudesta. Sade on tauonnut ja aurinko pilkahtelee raskaiden pilvien lomasta. Rolf lähtee katselemaan kartanon tyhjiä huoneita ja John huomaa, että Julia on vaipunut mietteisiinsä nojaten talon kuistiin. Hän jää seisomaan Julian taakse ja kerää rohkeutta kysyäkseen Julialta, mihin ratkaisuun he päätyisivät. Hän ei haluaisi enää kaupunkiin asumaan, mutta olisiko Juliasta maaseudulle? Tuntisiko Julia olonsa häkkilinnuksi, vaikka Johnin uusi koti oli tilava ja sitä ympäröivä luonto häikäisi puhtaudellaan ja kauneudellaan?


 
 Julia käännähti Johnia kohti ja aukaisi suunsa ennen miestä. "En voi muuttaa tänne, siitä ei tulisi mitään", hän sanoo kuin vastauksena Johin kielen päällä pyörineelle kysymykselle. "Äiti tarvitsee minua kahvilansa kanssa. Kahvilan puoli on vielä sisustamatta ja äiti on ajatellut, että aukaisee kahvilan jo tänä kesänä. Tekemistä riittää. Olen luvannut olla apuna. Haluan olla. Tämä on juuri sitä, mitä olen aina halunnut." John astuu askeleen lähemmäksi Juliaa. Hän ei yritäkään taivutella Juliaa jäämään, sillä hän tuntee morsiamensa liian hyvin. Taivuttelu ei tuottaisi tulosta. "Tiesin tämän", hän kuiskaa. "En voi enkä halua vaatia sinua jäämään. Tiemme eroavat nyt." John aukaisee suunsa jatkaakseen, mutta samassa Rolf astuu ulos talosta ja Julia käännähtää tämän puoleen. "Eiköhän lähdetä takaisin Lundia Laneen? Kohta alkaa jo hämärtää."
 
Lundia Lanessa muut ovat jo tekemässä lähtöä. Laura syleilee Sofiaa ja Sofia pyytää Lauraa lapsineen tulemaan heillekin vierailulle. Sarah-vauvaa suukottelevat Margaret ja Christina hihkuvat ilosta kuullessaan, että pääsisivät kyläilemään suureen kaupunkiin. He suunnittelivat ääneen nukke- ja koruostoksia, ja Laura yritti turhaan hillitä tyttöjen suunnitelmia.
 
John ja Julia olivat menneet Johin asunnon puolelle selvittelemään vielä eroonsa liittyviä asioita. Sofia meni patistelemaan Juliaa kotiin lähdön kanssa, mutta pysähtyi huoneen kynnykselle haikeana. Julia ja John seisoivat lähekkäin ja keskustelivat hiljaa. Heidän kätensä hipaisivat toisiaan ja Sofia näki kyyneleitä molempien silmissä. Sofia oli toivonut siskonsa tekevän toisenlaisen päätöksen, muuttavan Johnin kanssa Garden Villagen kauniiseen kartanoon, jossa tilaa olisi riittänyt molemmille ja yhteiselle perheelle. Sofian oli vaikea ymmärtää siskonsa tunteiden tempoilua ja häntä suretti sydänsurut, joita Julia joutuisi vielä kokemaan. Kahvilan pitäminen äidin kanssa tulisi olemaan kovaa työtä, eikä Sofia ollut varma, jaksaisiko Julia kuumassa pienessä keittiössä touhuamista. Häntä mietitytti myös Rolfin päätös alkaa yhtiökumppaniksi Johnille. Se tietäisi pitempiä poissaolojaksoja hänen ja Sarahin luota. Sofia huokaisi ääneen. Huokaus sai Julian ja Johnin säpsähtämään kuin unesta herätettyinä. He irroittivat kätensä toisistaan ja Julia käännähti kannoillaan korot kopisten. Hänen punaisten kiharien hiustensa tuoksu tavoitti vielä Johin ja sitten huone oli yhtäkkiä tyhjä. John antoi kätensä valahtaa pitkin kylkiään. Hän pudisteli päätään ja mietti tyhjyyden tunne sydämessään, ettei tuota tyttöä voinut varmaan kukaan kesyttää.
 





keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Remonttipuuhia

Tamara seisoo ostamansa kiinteistön yläkerrassa, jonka kauniista pyöreästä ikkunasta avartuu maisema yli vilkkaan kadun aina kukkuloille asti. Hän vetää sieraimiinsa hiukan ummehtunutta tuoksua, jossa on seikoitus pölyä ja ajan patinaa. Talossa ei ole hetkeen asuttu, ei ainkaan tässä yläkerran kahden huoneen asunnossa, mutta alakerrassa on ilmeisesti ollut suutarinverstas, sillä siellä viipyilee nahan ja kenkälankin tuoksu, tai ainakin Tamarasta tuntuu siltä.

Tamara antaa katseensa kiertää vielä tyhjässä asunnossa ja näkee jo silmiensä edessä asuntonsa sellaisena kuin se tulee pian olemaan: viininpunainen nojatuoli tulee tähän, jossa hän nyt seisoo, lipasto ja peili tuohon, tuohon hän laittaisi paksun maton, vaikka lankkulattia on kyllä tällaisenaankin kaunis. Tuon tummanruskean oven takana on hänen makuuhuoneensa, johon mahtuisi vain sänky ja yöpöytä. Tamra aukaisee oven, jonka saranat parkaisevat käyttämättömyyttään, ja astuu makuuhuoneeseen. Sen kapean ikkunan eteen on vedetty verhontapainen, kaistale paksua kangasta, jonka tiheiden loimilankojen välistä aurinko ei mahdu siivilöitymään. Tamara repäisee kankaan pois ja päästää valon huoneeseen. Hän ajattelee Tediä ja hänen sydämensä on tyyni ja levollinen. Hän istahtaa leveälle ikkunalaudalle ja kuljettaa kättäään viileää ikkunalasia pitkin. Sormet jättävät kapeat kujat pölyiseen lasiin. Tältä puolen taloa aukeaa ikkunasta sisäpiha, jonka kivetyksellä muutama lapsi leikkii kivillä. Yksi yrittää lennättää leijaa, joka tyynessä ilmassa ei kuitenkaan ota tuulta alleen, vaan läsähtää lapsen jalkojen juureen. Samassa aukeaa ovi ja nuori nainen huutelee jotain lapsille käsiään esiliinan helmoihin pyyhkien. Lapset kirmaisevat ovesta sisälle ja pihaan jää vain leija, jonka pellensuu venyy virnistykseen.

                                                                *   *   *

Tamara on saanut parissa päivässä paljon aikaan. Hän on valjastanut Rolfin ja Julian avukseen, mutta Sofiaa hän ei ole halunnut vaivata vauvanhoidon takia. Rolf ja Julia ovat olleet Tamaran apuna siivoamassa ja laittamassa kuntoon uutta asuntoa. Rolf on jopa tapetoinut Tamran olohuoneen muodikkaalla tummanvihreällä tapetilla, jonka Julia valitsi läheisen Green leaf -liikkeen mallistosta. Samalla Julia valitsi uuden viininpunaisen tapetin myös Villa Roseen olohuoneeseen, jonka kermanvaalea seinä tuntuu Sofiasta liian kalsealta. Hän osti myös Sofian ja Rolfin makuuhuoneeseen öljylampun, joka sieltä vielä puuttui. Julia hankki myös äidilleen kaunista kullanväristä boordia kiertämään kaarevan olohuoneen seinän ja katon taitekohtaa. Olohuoneeseen tulisi myös Tamaran mahonkinen peilipöytä sekä rakas nojatuoli.

Tamara istahtaa nojatuoliinsa ja huokaisee kuuluvasti. Rolf laskee tapettivuodan käsivarrelleen ja katsahtaa kysyvästi Tamaraan. Myös Julia keskeyttää lattianpesun ja nostaa katseensa äitiinsä. "Onpa ihanaa olla täällä", Tamara vastaa kysyviin ilmeisiin. "Ihana olla kotona jälleen."



                                                                *   *   *

Onpa ihanaa, kun on ollut aikaa tehdä nukkisjuttuja! Olen remontoinut jo Villa Roseakin, joka hädin tuskin on ehtinyt edes valmistua ;) Olohuone sai uuden viininpunaisen tapetin, koska kermanvaalea seinä ei mielestäni ollut tarpeeksi aikakautta kuvaava. Minimaailmasta löysin onneksi viktoriaaniselle aikakaudelle sopivia tapetteja ja päädyin valitsemaan Villa Roseen viininpunaisen ja Tamaran asuntoon tummanvihreän tapetin. Molemmat värit ovat kuulemma aikakaudelle sopivia. Suurena apuna puuhissani on ollut kirja Victorian Dolls' House Projects, a day in the life, jossa on hyviä kuvia ja ohjeita tuon aikakauden kotien sisustamiseen. Aivan hulppeimmasta ja krumeluureimmasta päästä Villa Rosen (tai Tamaran asunnon) sisustus ei kuitenkaan ole, mutta olenkin ajatellut, että perhe on aivan tavallinen perhe, keskiluokkainen, jos näin voidaan ajatella. He eivät siis asu missään linnassa tai kartanossa, jossa kristallikruunut ja kultapaneelit loistaisivat, vaikka tällainen sisustustapa minua kieltämättä kiehtoisikin ;) Ehkä sitten lisään kullankimallusta, kun teen sen kahdenkymmenen huoneen nukkiksen...

Myös Villa Rosen keittiö sai kasvojenkohotuksen, kun laitoin takaseinälle tapetin ja lisäsin vielä "taulun", jossa on Shakespearen tekstiä. Tapetointi valmiiseen taloon oli helpompaa kuin luulin. Minun ei tarvinnut edes kallistaa taloa selälleen, vaan onnistuin liimaamaan tapetit vain ottamalla huonekalut pois ja länttäämällä liimaisen paperin seinälle. Olisipa tapetointi 1:1 -elämässäkin yhtä helppoa! Saattaahan se ollakin, mutta minulla ei ole siitä kokemusta...


      
                  

                                           




perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kylpyhetki ja kahvilakauppojen ihmettelyä

Tänään näpertelin sadepäivän iloksi kylpysoikon Villa Roseen, jotta Sofia pääsisi kylvettämään Sarah-vauvaa. Soikko oli melko helppo tehdä paksusta paperista, mutta malli ei kuitenkaan ollut ihan sellainen, mitä olisin halunnut. Valmiin soikon maalasin akryylimaalilla, joka sekään ei täysin jäljittele läkkipeltiä, mutta saa nyt toistaiseksi kelvata.

Sormeni syyhyävät kovasti sekä rempata (kyllä, luit oikein!) Villa Rosea että aloittaa Tamaran asunnon ja kahvilan tekeminen. Vielä viikon pari pitäisi jaksaa odotella, kunnes Minimaailmasta tilaamani tapetit, seinävalaisin ja Tamaran lipasto ovat saapuneet. Minulla on jo kahvilastakin visio mielessäni, mutta taidan silti ensin tehdä Tamralle asunnon valmiiksi, jotta hän pääsisi pian muuttamaan Villa Rosesta.



"Mitä?" pääsee Rolfin suusta kuin vahingossa. "Mitä olet ostanut?" "Kiinteistön tuosta vierestä", sanoo Tamra silitellen samalla laiskasti Spotia, joka on työntänyt kuononsa hänen kämmeneensä, joka juuri oli pidellyt kello viidentoista teekupposta. "Älkää nyt vain sanoko, että yllätyitte", hän naurahtaa ja katsoo Sofiaan, joka yhä istuu matolla viihdyttäen pientä tytärtään. "En minä yllättynyt", Sofia vastaa "mutta en odottanut, että se kävisi näin pian." "Nyt oli juuri sopiva aika. Kiinteistöstä oli jätetty toinenkin tarjous ja minun oli toimittava, ennen kuin se olisi ostettu silmieni edestä. Olen halunnut tätä jo kauan ja tiedän kyllä, mitä haluan." Tästä Sofialla ei ollut epäilystäkään, sillä hän tunsi äitinsä ja tiesi, että kun tämä jotain päätti, se piti paikkansa. "Kuulkaahan, menkääpä etsimään Julia. Hän saa toimia makutuomarina tapettien valitsemisessa. Minulla on katsottuna tummanvihreää ja viininpunaista tapettia kahvilan yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseeni. En vain tiedä, kumpi sopisi paremmin tämän nojatuolin kanssa. " Tamara laskee teekupin pöydälle. Samassa Julia astuu huoneeseen helmat kahisten. "Äiti, sinä teit sen! " Julia huudahtaa ja kapsahtaa äitinsä kaulaaan. Hän tunsi ylpetyttä siitä, että Tamara toteutti unelmiaan, joiden perässä hän itse säntäili osaamatta päättää, mitä tietä kulkisi.




lauantai 1. kesäkuuta 2013

Vihdoinkin kesälomalla!

Olen vihdoinkin kesälomalla! Loma tulee joka vuosi yhtä yllättäen. Vastahan hetki sitten tarvoin lähes umpihangessa pimeässä töihin, sytytin valot pimeään luokkahuoneeseen ja yritin herätellä ja motivoida unisia oppilaitani opiskelun iloon. Nyt kun katson ulos ikkunasta näen luonnon täyden kesän hehkussa: puutarha on pian kukkaloistossaan, mies leikkaa nurmikkoa ja omenapuut kukkivat enää hetken. Suvivirren sanat korvissani ihmettelen kesää ja tunnen haikeutta: minun vuoteni on tällä erää lopussa. Vuosi ei lopu 31. joulukuuta vaan 1. kesäkuuta. Jään pitkälle kesälomalle, jota jatkan puolen vuoden vuorotteluvapaalla. Edessä on kunnon irtiotto työstä ja sen herättää minussa sekä iloa että kaipuuta. Joka vuosi oppilaista luopuminen riipaisee. Yli kuusikymmentä peruskoulunsa päättänyttä lennähtää käsieni kautta omien siipiensä kannateltaviksi.
 

Mitä Villa Roseen kuuluu? Siellä eletään myös kesäkuun alkua. Sofia on tottunut jo Sarah-vauvan hoitoon ja päivät kulkevat omalla painollaan arkisissa askareissa. Vain Tamaralla on suunnitelmia, joista kukaan muu ei vielä tiedä, mutta ilmassa on jo aavistelua ja jännitystä. Tamara lähtee usein aikaisin aamulla kävelylle ja palaa vasta lounaalle. Hänen ajatuksensa työstävät jotain, joka saa hänet mietteliääksi. Tamara nähdään usein istumassa uudessa nojatuolissaan, joka on vain hänen. Edes Spot-koira, Tamaran lellikki, ei saa siihen mennä, saati nostaa kuonoaan tuolin käsinojalle. Tamaran katse on suuntautunut jonnekin kauas, muualle.

Eräänä iltapäivänä Rolfin tullessa töistä kotiin väsyneenä ja kuumissaan hän näkee Villa Rosen vieressä olevan kiinteistön ikkunassa kyltin: "MYYTY". Hän astuu sisälle Villa Roseen ja tervehtii keittiössä hyörivää Elleniä. Hän kävelee Sofian luokse, joka leikkii olohuoneen matolla Sarahin kanssa. Spot loikoilee heidän jaloissaan ja päästää iloisen haukahduksen nähdessään isäntänsä. "Viereinen kiinteistö on sitten myyty. Kauanhan se olikin myynnissä, talvesta asti." Sofia nostaa katseensa vauvasta ja hymyilee miehelleen. Kaikki katsahtavat Tamaraan, joka on havahtunut ajatuksistaan nojatuolissaan. "Minä ostin sen", Tamara sanoo itsevarmalla äänellä. "Perustan siihen kahvilan."